Leikkauksen vuosipäivä

Eilen oli leikkauksen vuosipäivä. Tavoitteeni, -50kg on lähempänä kuin koskaan, mutta ihan en siihen päässyt. 700 grammaa vaille, joten saattaa olla ihan piankin tämä täynnä. Hassua miten sitä on muka pettynyt olo, kun tavoite ei täyttynyt. Mutta järjellä ajateltuna mun pudotus on niin valtavan mahtava, että ei tarvitse kyllä olla pettynyt lainkaan. Ja järjellä ajateltuna en usko, että vaikka se vaaka olisi tänä aamuna näyttänyt sen 700 grammaa vähemmän, olisin ollut sen tyytyväisempi.

Paino siis 85,7kg. Lopulliseen tavoitteeseen 10,7kg. Tuntuu yhtä aikaa isolta ja pieneltä määrältä. Siinä mielessä isolta, että tämä paino tuntuu jumittavan ja laskevan ihan tajuttoman hitaasti. Olen miettinyt, että oko ruokavaliossani jotain pielessä. Vai onko vaan niin, että kroppa hidastaa sitä pudotusta, haluaa pitää kiinni jo saavutetuista eduista ;). Mutta eipä se taida auttaa kuin olla kärsivällinen. Ja tyytyväinen siihen mitä on nyt.

Mukavaa viikonloppua lukijoille, nyt menen laittamaan perheelle aamiasta.

Vastaus haasteeseen

Törmäsin tähän haasteeseen Sitten kun -blogissa. Haasteen tarkoitus on kestää 30 päivää ja joka päivä vastata yhteen kohtaan. Mutta itseni tuntien en joka päivä saa aikaiseksi kirjoitella, joten vastailen saman tien kaikkiin, kuten ovat muutkin välillä tehneet :)



Päivä 1: Tietosi
Ikä 33
Pituus 174 cm
Paino 86kg
Vyötärö ehkä noin 90 cm?
Lantio en osaa sanoa
Reisi hei tän mä tiedän, 52cm
Paitakoko 42-44, XL
Housukoko 42-44, XL
Lähtöpaino järkyttävä! n. 137kg
Tavoitepaino 75kg


Päivä 2: Oletko tyytyväinen pituuteesi? Joo ja en. Aina olen halunnut olla 176cm jostain syystä....mutta pari senttiä sinne tänne..

Päivä 3: Kenen vartaloa ihailet ja miksi? Mä olen aina huono kaikissa julkkisjutuissa....en oikein osaa sanoa. Ei saa olla liian laiha, mutta ei myöskään liian pyöreä. Liian vaikea kysymys.

Päivä 4: Mitä pelkäät kaikkein eniten painon pudottamisessa? Että minusta tulee liian itsevarma ja liian ylpeä. Haluaisin pystyä pitämään jalat maassa.


Päivä 5: Miksi haluat pudottaa painoa? Teetkö sen itsesi vuoksi? Kyllä, itseni vuoksi. Haluan olla terveempi ja välttää sukurasitesairaudet. Mutta haluan myös näyttää hyvältä ja tuntea oloni hyväksi.

Päivä 6: Jos ahmit, miksi teet niin? Nyt täytyy kyllä sanoa, että en ahmi =D

Päivä 7: Tietävätkö vanhempasi, että yrität pudottaa painoa? Miten he suhtautuvat asiaan? Ei kai sitä tässä vaiheessa voi olla kukaan tietämättä =D. Mutta alusta saakka ovat tienneet ja kannustaneetkin leikkaukseen. Isää aluksi vähän pelotti leikkausajatus, mutta kun laitoin hänelle asiasta faktaa pöytään, alkoi hänkin myöntyä. Ja nykyään ovat tyytyväisiä, äitikin on mm. työkaverilleen suositellut leikkausta (kun siis oli tullut asiasta puhetta, ei suoraan mennyt sanomaan kuitenkaan :D) minun kokemusten vuoksi.

Päivä 8: Millaista liikuntaa harrastat ja miten usein? Kuntosalia, 3-5 kertaa viikossa.

Päivä 9: Onko sinulle kommentoitu painostasi ikävään sävyyn? Todellakin on. Jo pienenä kiusattiin, kun olin pyöreä. Teini-iässä olin normaalipainoinen, mutta koska paras ystäväni oli tosi pieni, olin hänen rinnallaan iso. Joten silloinkin asiasta kyllä kuulin. Ja aikuisenakin on joskus tullut kuultua asiasta, ainakin joiltain mustalaisilta (anteeksi rasistinen sanavalinta..).

Päivä 10: Mistä asiasta on ollut kaikkein vaikeinta luopua painon pudottamisen vuoksi? Ajasta. Liikkuminen vie aikaa, jota on joskus hankala järjestää.

Päivä 11: Kenen blogi inspiroi sinua kaikkein eniten elämäntapamuutoksessasi ja miksi? Tällä hetkellä ei ehkä inspiraatiomuodossa ole blogia, joka inspiroisi. Inspiraatio tulee nyt omasta saavutuksesta parhaiten. Mutta muuten tykkään lukea monia erilaisia blogeja.

Päivä 12: Mitä syöt yleensä? Proteiinia jossain muodossa. Sekä rasvaa.

Päivä 13: Pudotatko painoa terveellisin vai epäterveellisin keinoin? Eiköhän se melko terveellistä ole, runsaasti proteiinia, runsaasti rasvaa, vähän hiilareita ja paljon liikuntaa.

Päivä 14: Millainen on tavoitekroppasi? Lihaksikas, muttei silti bodari. Roikkonahat pois.

Päivä 15: Oletko kasvissyöjä? Jos olet, onko lihasta luopuminen auttanut sinua painonhallinnassa? Jos et ole, oletko koskaan harkinnut kasvissyöjäksi ryhtymistä? En. En ole koskaan harkinnutkaan, enkä voisi harkita. En osaisi ottaa tarpeeksi proteiinia, jos en saisi kalaa tai lihaa.


Päivä 16: Milloin sait ensimmäisen kerran päähäsi pudottaa painoa? Kyllä mä olen ihan ensimmäisen kerran jo ala-asteella laskenut pisteitä äitin painonvartijoiden materiaalien avulla.

Päivä 17: Lempiruokasi? Kala.

Päivä 18: Mikä ruoka on paheesi? Oikeastaan ei enää mikään. Mihinkään ei nykyään enää ole suuria himoja.

Päivä 19: Mitä kohtaa kropassasi treenaat mieluiten? Miksi? Jalkoja treenaan mieluiten, koska se tuntuu miellyttävimmältä. Mutta maha tarvitsisi eniten treeniä ja olen kyllä siihenkin koittanut satsata. Olen tyypillinen omena.

Päivä 20: Mitä aerobista liikuntaa harrastat mieluiten? Aivan liian vähän tulee aerobista harrastettua. Lasketaanko tähän body pump, ei varmaan? Pitäisi uskaltautua spinningiin.

Päivä 21: Mistä saat parhaita vinkkejä terveellisten elämäntapojen noudattamiseen? Kyllä nämä nykyään netistä löytyy, useilta eri sivustoilta.

Päivä 22: Kerro viisi parasta puolta itsestäsi!
-näytän pienemmältä kuin oikeasti olen
-minulla on hoikat jalat
-olen "järkevä", eli sellainen tavallinen maalaisjärkinen ja tasapainoinen ihminen
-olen yltiöpositiivinen
-tulen toimeen lähes kaikkien kanssa.

Päivä 23: Onko median luoma nais-/mieskuva osasyy siihen, miksi haluat pudottaa painoa? Toisaalta ehkä osittain. Jos mediassa ja muutenkin ihannoitaisiin terveellisempää naiskuvaa, voisin ehkä jo nyt olla suhteellisen tyytyväinen saavutukseeni. Mutta nyt tuntuu, että vaikka pääsisin ihannepainoon, en silti olisi sellainen nainen, joita mediassa kutsutaan kaunottariksi.

Päivä 24: Milloin huomasit ensimmäisen kerran, että uurastuksesi oli alkanut tuottaa tulosta? Joskus keväällä, kun ihmiset alkoivat kommentoida. Nythän kommentteja tulee jo päivittäin, niin että välillä melkein nolottaa jo.

Päivä 25: Miten aiot jatkaa eteenpäin sen jälkeen, kun olet saavuttanut tavoitteesi? Samaan tapaan kuin nyt. Tavoitteeni on pitää se saavutus, eikä enää ikinäikinä lihoa muodottomaksi ihrakasaksi, joka joskus olin.

Päivä 26: Mikä motivoi sinua kaikkein eniten saavuttamaan tavoitteesi? Oma halu.

Päivä 27: Miten selviydyt ympärillä olevista houkutuksista (esim. syntymäpäivistä, pikkujouluista)? Sillä kun tiedän, että voin maistaa herkuista vain jotain, en kaikkea. Mutta toisaalta en edes kaipaa enää kaiken maistelua :)

Päivä 28: Oletko kokenut vastoinkäymisiä elämäntapamuutoksesi aikana? Miten selvisit esteistä? Heti leikkauksen jälkeen oli veden juonnin kanssa hankaluuksia. Mutta siitä selvittiin ajan kanssa.


Päivä 29: Millainen mies/nainen on mielestäsi kaunis? Kun on itsevarma, pukeutuu kauniisti ja huolehtii itsestään. Ja silti ei ole ylimielinen. Kyllä se kauneus eniten kumpuaa sisältä, oli minkä kokoinen ihminen tahansa.

Päivä 30: Kerro itsestäsi kymmenen asiaa ja päivitä ensimmäisenä päivänä antamasi tiedot! Nyt en noita ekoja tietoja voi päivittää, palataan niihin myöhemmin. Mutta kymmenen asiaa minusta:
-olen juuri nyt flunssainen
-itsetuntoni on kasvanut hurjasti viimeisten kuukausien aikana
-koen, että lapsiluku on täynnä, en halua enää vauvaa
-olen huono hoitamaan raha-asioita
-ihailen naisia, jotka onnistuvat aina näyttämään hyvältä
-en halua perheeseemme mitään lemmikkiä
-haluaisin matkustella paljon
-olen aika huimapää
-rakastan pimeitä iltoja ja syksyä
-haaveilen ylemmästä työstä, vaikka en tiedä olisinko valmis luopumaan nykyisestäni.


Siinäpä se. Haastan lukijat vastaamaan, joko samaan tyyliin kuin minä, tai sitten yksi vastaus päivässä. Kumpi tuntuu paremmalta :)

Tavoite

21.10. on leikkaukseni vuosipäivä. Tavoitteeksi laitan nyt, että -50kg olisi tuolloin rikki. Pari viikkoa armonaikaa, katsotaan miten käy!

Hitaasti mutta varmasti

Alaspäin mennään. Selkeä hidastuminen on painonpudotukseen tullut kesän aikana. Varmasti osansa on sillä, että olen jo tiputtanut paljon, joten jumeja tulee takuulla jossain vaiheessa. Mutta takuulla merkitystä on myös sillä, että liikunta on kesällä ollut huomattavasti viime talvea ja kevättä vähäisempää. Tuolloinhan mä kävin parhaimmillani 5 kertaa viikossa salilla. Ja paino vain "juoksi" alaspäin. Kesällä laiskistuin tämän homman suhteen.
Mutta syksy on selkeästi tuonut uudet tuulet. Siirryin toiselle salille, sain todella hyvän omaohjaajan ja mahtavan ohjelman. Nyt on kehissä kunnon painot, paljon treeniä vapailla painoilla ja mukana enemmän myös aerobista osuutta. Joten se polttanee rasvaa tehokkaasti, kun sen yhdistää kunnon painoihin. Nyt olen taas innostunut salista ja olenkin hypännyt siellä nyt monen monta kertaa viikossa. Ja vaaka liikkuu heti, hitaasti mutta varmasti alaspäin!

On ollut mukava huomata, miten ihmiset on alkaneet kommentoida mulle. Monta kertaa viikossa, oikeastaan jopa päivittäin, joku ihmettelee miten olenkin "kuin varjo entisestä", tai olen pienentynyt niiin paljon. Ja muutamaan otteeseen olen myös törmännyt siihen, ettei ihmiset meinaa minua tunnistaa. Uskotteko miten usein olen tästä ajatuksissani haaveillut vuosien varrella! Toki se alkaa välillä olla jo vähän kiusallistakin, aina ei oikein tiedä mitä sanoa.
Usein ihmiset myös kysyvät paljonko olen oikein tiputtanut. Olenkin päättänyt tämän suhteen olla ihan rehellinen. Olen kertonut kilomäärän ja useasti saanut ihmisten suut loksahtamaan auki. Hauska nähdä ne reaktiot, koska moni ei ole minua tuntenut silloin vuosi, puolitoista sitten. Joten eivät osaa kuvitellakaan miltä olen silloin näyttänyt. En osaa toisaalta itsekään, koska omasta mielestäni näytän edelleen ihan samalta. Tiedän ettei se pidä paikkaansa, mutta ei nuo aivot vain pysy mukana tässä hommassa. Ehkä jonain päivänä tajuan itsekin mitä tässä on tapahtunut.

Mutta edelleen, tämä on ihanaa ja mahtavaa! Olen onnellinen ja tyytyväinen, minulla on helppo olla. Moni asia on muutenkin elämässä loksahtanut kohdalleen parin viime vuoden aikana, mutta ei tämä painoasia niistä pienin ole. Minulla on hyvä olo!

Kontrollikäynti

Kontrollikäynti sujui hyvin. Verikokeiden tulokset olivat tulleet, kaikki arvot olivat loistavia. Ennen leikkaustakaan ei tosin arvoissa kovasti ollut huomauttamista, mutta nyt olivat nekin, jotka pikkaisen oli aiemmin rajamailla, ihan selkeästi viitearvojen puitteissa. Ei siis mitään moitittavaa siinäkään suhteessa.

Ravintoterapeutti oli sitä mieltä, että voisin hiukan koittaa kasvattaa ruokamääriäni. Laskettiin suurin piirtein keskimääräinen päiväruokailuni ja tulokseksi saatiin 800-900 kaloria. Tavoitteena saisi olla 1100-1200. Eli voisin siis esimerkiksi annoksen puuroa tai hedelmän lisätä ruokavalioon, sekin kuulemma tekisi jo terää. Ja antaisi kuituja lisää.
Muutta, eihän se päivä todellisuudessa aina mene juuri noiden kaavojen mukaan. Tuleehan sinne silloin tällöin jotain pientä herkkuakin mukaan, tasaamaan kalorimäärää. Ja rasvaa saan ehkä enemmän mitä nyt laskettiin, kun monesti käytän rasvaa melko huolettomasti itse kokkailessani.

Lääkärin osuus oli tuon ravintoterapeutin jälkeen. Se olikin melkoinen...Ensinnäkin aika oli tunnin myöhässä. Kun vihdoin sinne pääsin, lääkäri sanoi heti, että laihdutusasioilla liikkeellä ja olet leikkausta harkinnut. Mun ilme meni varmaan aika mielenkiintoiseksi kyllä.....Vastasin, että olen kyllä jo leikkauksessa ollut. Johon hän totesikin kyllä, että vähän hän ihmetteli että aika pienen näköinen olen leikattavaksi, mutta ettei se paino silti aina näy niin selvästi päällepäin. Öh, toivottavasti en nyt silti näytä lähellekään siltä enää, että kukaan voisi minut nähdessään miettiä leikkausta :D.
Noh, lääkärikäynti oli muutenkin melko turha. Samat verikoevastaukset käytiin läpi, jotka kävin jo ravintoterapeutin kanssa. Lisäksi hän kuunteli sydämen ja tunnusteli kaulan. Ja siinäpä se oikeastaan oli...kysyi onko ollut ongelmia tai kipuja, olenko tyytyväinen. Ei mitattu verenpainetta, ei mitään.

Nahanpoistoleikkauksesta kyselin. Siihen sain vastauksen, että sitä harkitaan yleensä vasta, kun leikkauksesta on vähintään vuosi. Ja että monilla on mua pahempiakin roikkoja tullut. Mutta eipä tuo kovasti edes niitä katsonut, kun eihän ne farkkujen alta näy. Noh mutta, enpä mä itsekään vielä siihen halua, ensin sinne tavoitteeseen, sitten vasta. Josko se olisi itselle sellainen palkinto tästä matkasta.

Mutta, vuosikontrollia odotellessa. Sekin varmaan tulee hiukan myöhässä, kun tämäkin tuli. Vaan eipä se mitään haittaa, kun kaikki sujuu hyvin =)

Elämää nälässä.....tai ilman nälkää

Mulla olisi ylihuomenna edessä leikkauksen puolivuotiskontrolli. Joo-o, luitte oikein. Huhtikuussahan tuo puoli vuotta leikkauksesta jo tuli täyteen, mutta täällä meillä päin on sen verran kova lääkäripula, että tuo kontrolli on venähtänyt. Soittelin toki huhtikuussa polille ja varmistelin, että mun paperit on leikkaava sairaala sinne lähettänyt ja samalla kerroin, että mulla menee loistavasti. Joten en tiedä onko mut sen vuoksi laitettu jonon hännille.
Joka tapauksessa, labroissa kävin viime viikolla ja ylihuomenna saa tuomion niistäkin. Toivoisin polin puntarin jäävän alle 90 kg, mutta epäilen sitä vahvasti. Siellä kun on aina se vaaka näyttänyt muutaman kilon kotivaakaa enemmän. Joten eiköhän se edelleen mene samalla kaavalla. Kunhan on kaksinumeroisissa siis, niin olen tyytyväinen.

Syömisetkin on ihan ok, välillä mietin että syönköhän liian vähän. Usein jätän aamupalan väliin ja syön ensimmäisen kerran vasta lounaalla töissä. Tuolloin yleensä salaattia ja jotain kalaa/lihaa hieman. Toinen päivän ruokailu on kotona, samalla linjalla kuin tuo lounaskin. Ja iltapalaksi viipale ruisleipää tai karppinen-vähähiilarista leipää lisukkeineen. Pitäisi kaiketi joku päivä oikein laskea kaloreita, että näkisi oikeasti vähän missä mennään. Varsinkin kun ajattelee miten pieniä nuo mun lämpimän ruoan annokset on kerralla, niin kalorimäärä on varmaan turhan pieni.

Tuosta annoksen pienuudesta tulikin mieleeni, miten yksi päivä erään toisen leikatun kanssa asiasta chattailin. Molemmilla nimittäin on sellainen tunne, ettei se oma ruoka-annos tunnu lainkaan pieneltä. Vaan päinvastoin, se muka näyttää isolta annokselta ja syömisen jälkeen olo on AINA kylläinen. Ja usein miettii tulikohan syötyä liikaa.
Mutta taas yhtenä päivänä työkaverini lounaalla kyseli, syönkö vielä toisen lämpimän ruoan kotona töiden jälkeen. Ja kun kerroin syöväni, oli seuraava kysymys syönkö silloinkin aina noin vähän. Lisäksi hän vielä ihmetteli enkö syö välipaloja lainkaan. Se tuntui oudolta. Koska mä en tosiaan koe syöväni vähän. Ja välipaloja en koe tarvitsevani, koska mulla ei ole nälkä. Jos lisäisin välipalat ruokavaliooni, mulla olisi varmaan koko ajan täysi olo. Ja sekään olo ei ole kiva.
Ja nyt kun tarkemmin mietin, kyllähän monesti on eri työkaverit kiinnittäneet huomiota mun ruoka-annoksiin. Ihmettelevät miten pärjään niin vähällä. Oudosti se oma mieli on alkanut käyttäytyä, kun tosiaan se ei vähältä tunnu. Mutta olen satavarma, että ennen leikkausta olisin itse ihmetellyt täysin samaa, jos olisin jollain toisella nähnyt samankokoisia annoksia. En olisi varmaan uskaltanut edes lähteä koko leikkaukseen, kun olisin ajatellut, että joudun elämään nälässä. Onneksi en joudu =D

Kuvia

Tässäpä olisi ennen-jälkeen kuva. Karmaisevaa. Jälkeen kuvasta näkee, että mahassa on aika löysää edelleen, eli se kaivannee sitä kirurgin veistä kyllä :(. En usko, että tuota saa millään muulla konstilla pois.
Mutta siitä huolimatta olen erittäin tyytyväinen. 15 kg vielä, sitten kivinen polku on kuljettu. Tosin sittenkin pitää olla varovainen, että paino ei lähde uudelleen nousuun. Joka tapauksessa maali jo häämöttää....niin lähellä mutta niin kaukana :)

Hengissä ollaan...

...vaikka harvemmin tulee nykyään kirjoiteltua. Tiedän tiedän, olisi oikeasti varmaan mukavaa leikkausta miettiville, jos kirjoittaisin useammin. En vain jotenkin osaa, anteeksi.

Nyt minut sai tarttumaan näppikseen se huomio, että mun painoindeksi on alle 30. Mä en siis ole enää edes merkittävästi ylipainoinen, olen lievästi ylipainoinen. Aivan käsittämätöntä ajatella, että se on totta. En voi itse mitenkään uskoa sitä.

Oma minäkuva on kyllä todella hakusassa. Juuri tänään luin yhtä keskustelupalstaa, jossa joku nainen oli aloittamassa laihdutusurakkaa, hänen paino oli jotain 89 tms. Alkuun mietin, että joojoo, taas näitä muutaman kilon pudottajia, jotka eivät edes kunnolla tiedä mistä puhuvat, kun taistelevat jonkin muutaman kilon takia. Kunnes tajusin.....se ihminen painoi kilon vähemmän mitä minä, mutta oli mua noin 20cm lyhyempi. Joten.....aloin todellakin ymmärtää häntä kunnolla. Mä en siis vaan meinaa sisäistää lainkaan tätä mun pituuden ja painon suhdetta, puhumattakaan että sisäistäisin sen miltä nyt näytän. On tämä käsittämätöntä.

Mä voisin kaiketi laittaa teille tänne näkyviin ennen-jälkeen kuvia, jos joku haluaa? Tokikin joudun kasvot niistä suttaamaan, en ole tarpeeksi rohkea tehdäkseni sen omilla kasvoillani. Mutta kuvistahan eron parhaiten huomaa, joten joku päivä voisin kuvat napsia ja laittaa näkyviin. Ehkä ne kuvat auttaa itseäkin sisäistämään tätä hommaa paremmin.

Mutta nyt pikakuulumisten jälkeen taidan siirtyä sängyn puolelle. Yritän olla aktiivisempi täällä!

Täällä sujuu hyvin

En ole päivittänyt tilannetta tänne piiitkiiin aikoihin. Kaikki sujuu vain niin tasaisen tappavasti, että ei ole oikein ollut mitään erikoisempaa kirjoitettavaa. Mutta siitä mun ystävä sanoikin, että eikö se olisikin hyvä kertoa myös täällä. Että joku leikkausta harkitseva saattaa tätä lukea ja miettiä uskaltaako leikkaukseen, niin se saattaa antaa varmuutta, kun tietää että se voi mennä hyvin.

Mulla siis todellakin menee aivan loistavasti. Mä en pääsääntöisesti edes muista koko leikkausta, mä vain elän normaalia elämää. Tietysti syön huomattavasti vähemmän kuin ennen, mutta mä en kaipaakaan mitään enempää. Mä tulen täyteen ruuasta, jonkin verran pitää toki katsoa mitä syö ja jopa annoskokoihin pitää jonkin verran kiinnittää huomiota. Mutta en tee sitä mitenkään tietoisesti juurikaan, vaan otan tämän todella ilman stressiä ja vain elän normaalisti. Sivutuotteena pienenen koko ajan. Tämä on vain ihan uskomatonta.

Mulla ei siis todellakaan ole leikkauksesta mitään huonoa sanottavaa. Tiedän kyllä, että kaikilla se ei mene yhtä putkeen kuin mulla on mennyt. Mutta olen kyllä ymmärtänyt, että suurimmalla osalla menee. Mutta jos joku multa kysyisi kannattaako siihen prosessiin lähteä, sanoisin että kyllä. Todellakin kannattaa. Sillä voi muuttaa elämänsä niin toisenlaiseksi; mun elämä ei enää pyöri ruuan ja syömisen ympärillä, siltikin voin nauttia syömisestä silloin kun olen nälkäinen. Käsittämätöntä, ei tätä tunnetta osaa kenellekään edes selittää!

Muutenkin musta tuntuu, etten mä tarvi tähän edes samalla tavalla tukea. Jonkin verran seurailen edelleen noita leikkausfoorumeja, mutta koen itseni niissä osittain ulkopuoliseksi, koska mä en koe tarvitsevani tämän homman kanssa toisia saman asian läpikäyneitä. Tai en osaisi ajatella kuuluvani leikattujen yhdistykseen. Koska mä en oikeasti näe mun elämässä mitään erikoista, niin tuntuisi vaikealta ajatella että tavallaan korostaisin sitä leikkausta....se on vain ollut mulla yksi pieni sairaalakeikka, joka on mahdollistanut tämän homman.
Eikä pidä käsittää väärin, minusta on hienoa, että on olemassa yhdistykset ja foorumit missä jutella. Ja on ollut tosi hauskaa toisen leikatun kanssa irl heittää läppää meidän läskeistä ja tietää että se toinen ymmärtää täysin mistä puhutaan. Mutta nyt mä haluan keskittyä vain pienenemiseen ja siihen mä en välttämättä tällä hetkellä niin tarvitse tukea.

Ennen leikkausta foorumit oli ihan kullanarvoisia. Sitä kun niin kovasti pelkäsi tulevaa ja mietti mitä kaikkea voi sattua. Ja tosiaan leikattujen yhdistys tekee aivan loistavaa työtä. Ehkä sitä olisi hyvä aktivoitua niillä foorumeillakin kertomaan miten hyvin kaikki sujuu ja koittaa olla tukena niille, joita ei vielä ole leikattu. Koska silloin sitä tukea varmasti kaivataan.

Mutta mutta, liikuntahommat täällä jatkuvat. Salilla käyn kolmesta viiteen kertaan viikossa. Painot on nousseet hurjasti siitä mitä ne oli alkuun ja crosstrainerilla saa vedettyä paljon pidempään mitä aluksi. Ja voi että voi olla mahtava tunne iltaisin mennä nukkumaan kun lihakset on aivan raukeina salin jäljiltä. Tai toisaalta herätä aamulla tosi aikaisin, käydä salilla, saunassa ja mennä töihin. Sujuu työntekokin ihan eri tavalla!

Ja varmaankin kaikkia kiinnostaa myös se paino....jotka eivät ole sitä tuolta alhaalta luntanneet =D. Eli eli....maaginen raja alkaa olla käsillä. Paino on nyt 100,4 kg. Lähtöpainosta on siis sen 34kg suurinpiirtein pudonnut, puolessa vuodessa. Vielä kun tuo puoli kiloa menee, ollaan maagisen rajan alla, eli kaksinumeroisissa. Uskotteko miten mahtavalta ajatus tuntuu??

Seuraava tavoite on saada bmi alle 30. Siihen on vielä 10kg matkaa, eli loppukesälle olen asettanut moisen tavoitteen. Ja se tulee toteutumaan, lupaan!

3 kk:n kontrolli

Eilen oli 3 kuukauden kontrolli. Kokonaispudotus -25kg, josta leikkauksen jälkeen -17kg. Kirurgi ja ravitsemusterapeutti olivat molemmat erittäin tyytyväisiä tulokseen, samoin kuin olen tietysti myös itse. Aivan mahtavaa =)

Verikokeissa näytti arvot ihan hyviltä, osa arvoista oli mennyt parempaan suuntaan mitä ne oli aiemmin. Ainoat mihin pitää kiinnittää huomiota, on säännöllisempi kalkin syöminen. Kaksi tablettia päivässä kuuluu ottaa ja mä olen ottanut molemmat aamulla samaan aikaan. Ja ne olisikin pitänyt ottaa eri aikaan, eli toinen aamulla ja toinen illalla. Pitänee siis tuota muuttaa.
Lisäksi rasvaan pitää kiinnittää huomiota. Nyt en ollut syönyt riittävästi rasvaa, eli sen määrää tulee lisätä. Ja myös yksi välipala päivään pitäisi saada lisää.

Mulla oli matkaseurana eräs toinen suunnilleen samoihin aikoihin leikattu. Seura oli tosi mukavaa ja naurettiin paljon. Naurettiin myös sitä, miltä mahtaisi taustoja tietämättömästä kuulostaa, kun ravintoterapeutti sanoo yli satakiloiselle naiselle, että syö määrällisesti enemmän ja että syö enemmän rasvaa :D. Näin ne asiat saattaa kääntyä päälaelleen :D

Kirurgi oli oikein ihana, ei ollut sama kirurgi, joka minut leikkasi. Tämä oli tosi pirteä ja iloinen tapaus ja osasi kertoilla asioista hyvin. Hän tarkisti, että leikkausarvet näyttävät hyviltä ja katsoi samalla miten nahka on reagoinut painon pudotukseen. Kertoi, että jos tuntuu ettei nahka lähde kunnolla pysymään perässä, voidaan jossain vaiheessa leikata sitäkin pois, jos haluan. Samalla voitaisiin myös rintoja kohottaa, jos ne alkavat kovasti roikkua. Tällä hetkellä toki, kun paino on laskenut niin nopeasti, nahka ei millään voikaan pysyä perässä. Mutta katsotaan miten saan sitä kiinteytymään liikunnan avulla. Tuo nahanpoistoleikkaus, eli abdominoplastia, on kuitenkin sen verran suuri operaatio, etten ole lainkaan varma haluanko sitä. Ja olenko siihen valmis.
Mutta tämä vaatii muutenkin, että bmi saa olla maksimissaan 32 ja painon on pitänyt pysytellä niissä lukemissa jonkin aikaa. Eli onneksi tämän päätöksen miettiminen ei ole vielä edes ajankohtaista. Mutta ihan hyvä saada sekin siemen ajatuksiin itämään.

Uusille kymppiluvuille mentiin

Paino 109,9 kg. Ollaan siis himpun verran alle 110, uusilla kymmenluvuilla. Pudotus yhteensä tasan 25kg. Ja aloituspäivä enelle oli 21.9. Eli palttia rallaa 4 kk ja 25 kg. Aikamoinen pudotus. En olisi kyllä etukäteen osannut moista aavistella. Mieletöntä.

Mä olen jokin aika sitten miettinyt itselleni pieniä tavoitepalkintoja. Suurempi tavoite, päästä sinne kaksinumeroisiin on vielä edessä. Kunhan sen saavutan, pääsen ratsastamaan. Aion viimein varata itselleni ratsastustunnin ja päästä pitkästä pitkästä aikaa hevosen selkään. Viimeksi olen ratsastanut polttareissani, joista alkaa olla 9 vuotta aikaa. Ja ratsastus on aiemmin ollut suuri intohimoni, joten tämä palkinto on loistava. 10 kiloa vielä matkaa.

Eka tavoitepalkintoni oli asetettu -25 kiloon. Tuo tavoite on nyt siis täynnä. Ensi viikolla mulla on vapaapäivä heti maanantaina, pääsen ostamaan palkintoni: Guessin laukun! Mä tarvin uuden isomman laukun ja nimenomaan Guessista olen haaveillut jo pitkään. Joten pian pääsen shoppailemaan tätä ihanuutta, josta tosin poden jo valmiiksi huonoa omatuntoa :D

Päivitystä

Anteeksi lukijoilleni. Tämä blogi on jostain syystä vain jäänyt, en ole kokenut että olisi ollut uutta kerrottavaa. Mutta onhan sitä tapahtunut vaikka mitä tässä tammikuun aikana.

Tärkeimpänä tietysti tätä blogia ajatellen se, että paino putoaa. Keskimäärin sen kilo per viikko suuntaa paino alemmas, kokonaispudotukset ollen tällä hetkellä siis noin 24kg. Olen erittäin tyytyväinen tähän!

Muutos alkaa näkyä myös muille. Sellaiset, jotka harvemmin minua näkevät, ovat alkaneet kysyä mitä olen tehnyt. Moni kyselee onko hiukset uudet vai miten olen niin eri näköinen. En tiedä ajattelevatko oikeasti johtuvan hiuksista, vai eivätkö vain kehtaa kysyä laihtumisesta. Mutta ainakin pari kysymystä on aidosti ollut niin, ettei olla tajuttu muuttuneen ulkonäön johtuvan laihtumisesta. Myös läheisemmät, jotka tietävät laihtumisen olevan leikkauksen vaikutusta, ovat alkaneet kommentoida. Kyselevät paljonko oikein on pudonnut, kun alkaa näkyä niin selvästi.
Harmi vain, että itse ei vieläkään muutosta huomaa. Huomaakohan sitä missään vaiheessa?

Kuntosalista on tullut mun intohimoni. Käyn salilla 3-5 kertaa viikossa ja nautin siitä suunnattomasti. Se olo treenin jälkeen on uskomattoman upea. Varsinkin jos on aikaa vielä istua vaikka hetki infrapunasaunassa palautumassa. Ai että voi olla loistava olo jälkeenpäin!
Meidän salille on tullut nyt uutuutena myös hotjooga. Siellä siis on tunnin mittainen jooga, joka tehdään infrapunalamppujen lämmittäessä tilaa. Sitä aion kokeilla ehdottomasti, heti kun saan aikataulut natsattua kohdilleen. Tuttavalta kuulin, että hänellä oli ainakin lähtenyt aineenvaihdunta tässä lajissa käyntiin loistavasti, vaatinee siis minun tapauksessani ekstrapaljon juotavaa!

Syömisten kanssa sujuu mukavasti. Keskityn edelleen proteiinin saantiin ja yritän jättää hiilarit vähemmälle. Työpaikkaruokalassa se vain on välillä todella hankalaa. Ruoka on erittäin hiilaripitoista melkein aina ja proteiinia vain nimeksi. Yhtenä päivänä vaihtoehtoina oli lihamakaronilaatikko tai riisipuuro. Ja seuraavana päivänä hernekeitto tai puuro ja soppa. Näistä ei kyllä oikein proteiinia saa kerrytettyä.
Noh, muutama päivä vielä, sitten loppuu tuo työ. Ja tuskin tulee enää siellä syötyäkään käymässä, vaikka edullinen paikka onkin.

Mutta nyt taidan lähteä laittamaan muksuja iltapuuhiin, niin pääsee itse salille rentoutumaan =)