Mulla olisi ylihuomenna edessä leikkauksen puolivuotiskontrolli. Joo-o, luitte oikein. Huhtikuussahan tuo puoli vuotta leikkauksesta jo tuli täyteen, mutta täällä meillä päin on sen verran kova lääkäripula, että tuo kontrolli on venähtänyt. Soittelin toki huhtikuussa polille ja varmistelin, että mun paperit on leikkaava sairaala sinne lähettänyt ja samalla kerroin, että mulla menee loistavasti. Joten en tiedä onko mut sen vuoksi laitettu jonon hännille.
Joka tapauksessa, labroissa kävin viime viikolla ja ylihuomenna saa tuomion niistäkin. Toivoisin polin puntarin jäävän alle 90 kg, mutta epäilen sitä vahvasti. Siellä kun on aina se vaaka näyttänyt muutaman kilon kotivaakaa enemmän. Joten eiköhän se edelleen mene samalla kaavalla. Kunhan on kaksinumeroisissa siis, niin olen tyytyväinen.
Syömisetkin on ihan ok, välillä mietin että syönköhän liian vähän. Usein jätän aamupalan väliin ja syön ensimmäisen kerran vasta lounaalla töissä. Tuolloin yleensä salaattia ja jotain kalaa/lihaa hieman. Toinen päivän ruokailu on kotona, samalla linjalla kuin tuo lounaskin. Ja iltapalaksi viipale ruisleipää tai karppinen-vähähiilarista leipää lisukkeineen. Pitäisi kaiketi joku päivä oikein laskea kaloreita, että näkisi oikeasti vähän missä mennään. Varsinkin kun ajattelee miten pieniä nuo mun lämpimän ruoan annokset on kerralla, niin kalorimäärä on varmaan turhan pieni.
Tuosta annoksen pienuudesta tulikin mieleeni, miten yksi päivä erään toisen leikatun kanssa asiasta chattailin. Molemmilla nimittäin on sellainen tunne, ettei se oma ruoka-annos tunnu lainkaan pieneltä. Vaan päinvastoin, se muka näyttää isolta annokselta ja syömisen jälkeen olo on AINA kylläinen. Ja usein miettii tulikohan syötyä liikaa.
Mutta taas yhtenä päivänä työkaverini lounaalla kyseli, syönkö vielä toisen lämpimän ruoan kotona töiden jälkeen. Ja kun kerroin syöväni, oli seuraava kysymys syönkö silloinkin aina noin vähän. Lisäksi hän vielä ihmetteli enkö syö välipaloja lainkaan. Se tuntui oudolta. Koska mä en tosiaan koe syöväni vähän. Ja välipaloja en koe tarvitsevani, koska mulla ei ole nälkä. Jos lisäisin välipalat ruokavaliooni, mulla olisi varmaan koko ajan täysi olo. Ja sekään olo ei ole kiva.
Ja nyt kun tarkemmin mietin, kyllähän monesti on eri työkaverit kiinnittäneet huomiota mun ruoka-annoksiin. Ihmettelevät miten pärjään niin vähällä. Oudosti se oma mieli on alkanut käyttäytyä, kun tosiaan se ei vähältä tunnu. Mutta olen satavarma, että ennen leikkausta olisin itse ihmetellyt täysin samaa, jos olisin jollain toisella nähnyt samankokoisia annoksia. En olisi varmaan uskaltanut edes lähteä koko leikkaukseen, kun olisin ajatellut, että joudun elämään nälässä. Onneksi en joudu =D
Et siis vieläkään kadu leikkausta? Minulla on alkanut iskeä jonkinlainen paniikki... Minulla on nyt tähystys parin viikon päästä, leikkaus olisi kai vasta joskus ensi vuoden puolella.
VastaaPoistaOnko sinulla ollut mitään vaikutuksia esimerkiksi ihoon? Minulla on muutenkin kuiva iho ja olen siitä hieman huolissani, myös vanhenemisen takia.
Pystytkö jo juomaan vettä kunnolla? Tuleeko vielä paha olo, jos syöt vahingossa väärin tai liikaa?
Pystytkö nyt syömään enemmän kuin alussa, onko mahalaukku siis jo venynyt?
En todellakaan kadu leikkausta, en missään nimessä. Kyllä tämä on ollut ehdottomasti yksi parhaita asioita mitä elämässäni on ikinä tapahtunut! Mies, lapset ja tämä leikkaus, siinä on mun elämät parhaat asiat!
VastaaPoistaHuono olo tulee, jos syö liikaa. Eli jos vaikka lounaalla syön sen pienehkön ruoka-annoksen, joka siis ei omasta mielestä edes ole pieni :D. Mutta jos siihen otan vielä kaveriksi jonkin makean jälkkärin, niin huono olo tulee 80% varmuudella. Mutta ei niin pahasti, etteikö sitä kestäisi. Kipukohtauksia ei enää tule, olen oppinut sen verran säännöstelemään ruokailuja, että dumpingista en kärsi. Mutta tosiaan tuosta huonosta olosta silloin, jos menen ottamaan jälkkärin.
Nesteitä menee noin puolitoista litraa päivässä. Osa light-mehua, osa maitoa ja osa vettä. Mä olen aina ollut huono juomaan vettä, joten se ominaisuus ei ole leikkauksessa parantunut. Mutta kaiketi ihan tarpeeksi nesteitä silti menee, huomenna saan tietää tarkemmin kun saan lääkäriltä verikokeiden tulokset.
Mutta ehdottomasti tsemppaan sinua vain eteenpäin tällä tiellä. Se tähystys on ikävä, mutta siitä selviää! Ja palkinto on jotain käsittämättömän mahtavaa, ei sitä osaa edes sanoin kuvailla. Joten tsemppiä matkalla eteenpäin :)