Kontrollikäynti

Kontrollikäynti sujui hyvin. Verikokeiden tulokset olivat tulleet, kaikki arvot olivat loistavia. Ennen leikkaustakaan ei tosin arvoissa kovasti ollut huomauttamista, mutta nyt olivat nekin, jotka pikkaisen oli aiemmin rajamailla, ihan selkeästi viitearvojen puitteissa. Ei siis mitään moitittavaa siinäkään suhteessa.

Ravintoterapeutti oli sitä mieltä, että voisin hiukan koittaa kasvattaa ruokamääriäni. Laskettiin suurin piirtein keskimääräinen päiväruokailuni ja tulokseksi saatiin 800-900 kaloria. Tavoitteena saisi olla 1100-1200. Eli voisin siis esimerkiksi annoksen puuroa tai hedelmän lisätä ruokavalioon, sekin kuulemma tekisi jo terää. Ja antaisi kuituja lisää.
Muutta, eihän se päivä todellisuudessa aina mene juuri noiden kaavojen mukaan. Tuleehan sinne silloin tällöin jotain pientä herkkuakin mukaan, tasaamaan kalorimäärää. Ja rasvaa saan ehkä enemmän mitä nyt laskettiin, kun monesti käytän rasvaa melko huolettomasti itse kokkailessani.

Lääkärin osuus oli tuon ravintoterapeutin jälkeen. Se olikin melkoinen...Ensinnäkin aika oli tunnin myöhässä. Kun vihdoin sinne pääsin, lääkäri sanoi heti, että laihdutusasioilla liikkeellä ja olet leikkausta harkinnut. Mun ilme meni varmaan aika mielenkiintoiseksi kyllä.....Vastasin, että olen kyllä jo leikkauksessa ollut. Johon hän totesikin kyllä, että vähän hän ihmetteli että aika pienen näköinen olen leikattavaksi, mutta ettei se paino silti aina näy niin selvästi päällepäin. Öh, toivottavasti en nyt silti näytä lähellekään siltä enää, että kukaan voisi minut nähdessään miettiä leikkausta :D.
Noh, lääkärikäynti oli muutenkin melko turha. Samat verikoevastaukset käytiin läpi, jotka kävin jo ravintoterapeutin kanssa. Lisäksi hän kuunteli sydämen ja tunnusteli kaulan. Ja siinäpä se oikeastaan oli...kysyi onko ollut ongelmia tai kipuja, olenko tyytyväinen. Ei mitattu verenpainetta, ei mitään.

Nahanpoistoleikkauksesta kyselin. Siihen sain vastauksen, että sitä harkitaan yleensä vasta, kun leikkauksesta on vähintään vuosi. Ja että monilla on mua pahempiakin roikkoja tullut. Mutta eipä tuo kovasti edes niitä katsonut, kun eihän ne farkkujen alta näy. Noh mutta, enpä mä itsekään vielä siihen halua, ensin sinne tavoitteeseen, sitten vasta. Josko se olisi itselle sellainen palkinto tästä matkasta.

Mutta, vuosikontrollia odotellessa. Sekin varmaan tulee hiukan myöhässä, kun tämäkin tuli. Vaan eipä se mitään haittaa, kun kaikki sujuu hyvin =)

Elämää nälässä.....tai ilman nälkää

Mulla olisi ylihuomenna edessä leikkauksen puolivuotiskontrolli. Joo-o, luitte oikein. Huhtikuussahan tuo puoli vuotta leikkauksesta jo tuli täyteen, mutta täällä meillä päin on sen verran kova lääkäripula, että tuo kontrolli on venähtänyt. Soittelin toki huhtikuussa polille ja varmistelin, että mun paperit on leikkaava sairaala sinne lähettänyt ja samalla kerroin, että mulla menee loistavasti. Joten en tiedä onko mut sen vuoksi laitettu jonon hännille.
Joka tapauksessa, labroissa kävin viime viikolla ja ylihuomenna saa tuomion niistäkin. Toivoisin polin puntarin jäävän alle 90 kg, mutta epäilen sitä vahvasti. Siellä kun on aina se vaaka näyttänyt muutaman kilon kotivaakaa enemmän. Joten eiköhän se edelleen mene samalla kaavalla. Kunhan on kaksinumeroisissa siis, niin olen tyytyväinen.

Syömisetkin on ihan ok, välillä mietin että syönköhän liian vähän. Usein jätän aamupalan väliin ja syön ensimmäisen kerran vasta lounaalla töissä. Tuolloin yleensä salaattia ja jotain kalaa/lihaa hieman. Toinen päivän ruokailu on kotona, samalla linjalla kuin tuo lounaskin. Ja iltapalaksi viipale ruisleipää tai karppinen-vähähiilarista leipää lisukkeineen. Pitäisi kaiketi joku päivä oikein laskea kaloreita, että näkisi oikeasti vähän missä mennään. Varsinkin kun ajattelee miten pieniä nuo mun lämpimän ruoan annokset on kerralla, niin kalorimäärä on varmaan turhan pieni.

Tuosta annoksen pienuudesta tulikin mieleeni, miten yksi päivä erään toisen leikatun kanssa asiasta chattailin. Molemmilla nimittäin on sellainen tunne, ettei se oma ruoka-annos tunnu lainkaan pieneltä. Vaan päinvastoin, se muka näyttää isolta annokselta ja syömisen jälkeen olo on AINA kylläinen. Ja usein miettii tulikohan syötyä liikaa.
Mutta taas yhtenä päivänä työkaverini lounaalla kyseli, syönkö vielä toisen lämpimän ruoan kotona töiden jälkeen. Ja kun kerroin syöväni, oli seuraava kysymys syönkö silloinkin aina noin vähän. Lisäksi hän vielä ihmetteli enkö syö välipaloja lainkaan. Se tuntui oudolta. Koska mä en tosiaan koe syöväni vähän. Ja välipaloja en koe tarvitsevani, koska mulla ei ole nälkä. Jos lisäisin välipalat ruokavaliooni, mulla olisi varmaan koko ajan täysi olo. Ja sekään olo ei ole kiva.
Ja nyt kun tarkemmin mietin, kyllähän monesti on eri työkaverit kiinnittäneet huomiota mun ruoka-annoksiin. Ihmettelevät miten pärjään niin vähällä. Oudosti se oma mieli on alkanut käyttäytyä, kun tosiaan se ei vähältä tunnu. Mutta olen satavarma, että ennen leikkausta olisin itse ihmetellyt täysin samaa, jos olisin jollain toisella nähnyt samankokoisia annoksia. En olisi varmaan uskaltanut edes lähteä koko leikkaukseen, kun olisin ajatellut, että joudun elämään nälässä. Onneksi en joudu =D

Kuvia

Tässäpä olisi ennen-jälkeen kuva. Karmaisevaa. Jälkeen kuvasta näkee, että mahassa on aika löysää edelleen, eli se kaivannee sitä kirurgin veistä kyllä :(. En usko, että tuota saa millään muulla konstilla pois.
Mutta siitä huolimatta olen erittäin tyytyväinen. 15 kg vielä, sitten kivinen polku on kuljettu. Tosin sittenkin pitää olla varovainen, että paino ei lähde uudelleen nousuun. Joka tapauksessa maali jo häämöttää....niin lähellä mutta niin kaukana :)

Hengissä ollaan...

...vaikka harvemmin tulee nykyään kirjoiteltua. Tiedän tiedän, olisi oikeasti varmaan mukavaa leikkausta miettiville, jos kirjoittaisin useammin. En vain jotenkin osaa, anteeksi.

Nyt minut sai tarttumaan näppikseen se huomio, että mun painoindeksi on alle 30. Mä en siis ole enää edes merkittävästi ylipainoinen, olen lievästi ylipainoinen. Aivan käsittämätöntä ajatella, että se on totta. En voi itse mitenkään uskoa sitä.

Oma minäkuva on kyllä todella hakusassa. Juuri tänään luin yhtä keskustelupalstaa, jossa joku nainen oli aloittamassa laihdutusurakkaa, hänen paino oli jotain 89 tms. Alkuun mietin, että joojoo, taas näitä muutaman kilon pudottajia, jotka eivät edes kunnolla tiedä mistä puhuvat, kun taistelevat jonkin muutaman kilon takia. Kunnes tajusin.....se ihminen painoi kilon vähemmän mitä minä, mutta oli mua noin 20cm lyhyempi. Joten.....aloin todellakin ymmärtää häntä kunnolla. Mä en siis vaan meinaa sisäistää lainkaan tätä mun pituuden ja painon suhdetta, puhumattakaan että sisäistäisin sen miltä nyt näytän. On tämä käsittämätöntä.

Mä voisin kaiketi laittaa teille tänne näkyviin ennen-jälkeen kuvia, jos joku haluaa? Tokikin joudun kasvot niistä suttaamaan, en ole tarpeeksi rohkea tehdäkseni sen omilla kasvoillani. Mutta kuvistahan eron parhaiten huomaa, joten joku päivä voisin kuvat napsia ja laittaa näkyviin. Ehkä ne kuvat auttaa itseäkin sisäistämään tätä hommaa paremmin.

Mutta nyt pikakuulumisten jälkeen taidan siirtyä sängyn puolelle. Yritän olla aktiivisempi täällä!