sunnuntai 28. marraskuuta 2010

Paino

Unohdin aivan viime kerralla tickeriä päivittäessäni hehkuttaa. Mä en ole enää sairaalloisen lihava, olen "vain" vaikeasti lihava!!!! Huraa huraa!!
Tosin raja on edelleen hyvin häilyvä, ei tarvi paljoa tulla lisää kiloja, kun ollaan taas väärällä puolella mittaria. Mutta ehkä sitä jo uskaltaa luottaa siihen, ettei enää IKINÄ tarvi sinne väärälle puolelle siirtyä. Aika huippu ajatus.

Eilen tapasin erästä ystävääni ja juttelimme paljon leikkausasioista. Hän on itsekin melko iso ja hänellä on joitain liitännäissairauksia. Joten hän on myös miettinyt leikkausta. Oli mukava kertoilla miten hyvin itsellä on mennyt, pystyi rohkaisemaan positiivisesti. Ja käytiin myös syömässä ulkona, joten pystyu näyttämään ettei elämä lopu leikkaukseen. Voi oikeasti viettää lähes normaalia elämää, kunhan muistaa sen hitaasti syömisen! Onhan toki määrät ihan erilaiset, sen huomasi taas ihan konkreettisesti eilen. Otettiin ravintolassa ihan samanlaiset annokset ja eihän se minun annos alas asti kokonaan mennyt. Itselle tuli kyllä melkein ähky siitä ruuasta, mutta dumpingilta vältyin, kun muistin syödä hitaasti. Jano jäi toki, se on minusta kaikkein huonoin puoli tässä leikkauksessa. Ei voi ottaa kunnolla juotavaa, jos on kova jano. Mutta jos se on tosiaan oikeasti ainoa negatiivinen puoli, niin eikö tässä aika hyvällä mallilla olla =).

Tänään on ohjelmassa lasten kanssa piparien leivontaa, jouluverhojen vaihtoa ja hiukan joulukoristeiden laittoa. Luntakin satelee hiljakseen, tulee ihanan jouluinen tunnelma.

Ihanaa ensimmäistä adventtia kaikille lukijoilleni <3. Tästä se joulun odotus alkaa kunnolla <3

perjantai 26. marraskuuta 2010

Dumping koettu kunnolla

Aiemminkin on pari kertaa tullut dumping-oireita, mutta tänään se yllätti ihan totaalisesti! Lähdettiin aamulla työkaverin kanssa kokoukseen tuonne parin tunnin ajomatkan päähän. Kokouksessa päätettiin, että vedetään se ilman lounastaukoa, niin menee tehokkaammin. Kotimatkalle lähdettyä työkaveri ehdotti, että napataan subit mukaan autoon subwaysta. Noh, minähän otin myös aterian, 15 cm:n subin, limsan ja sipsipussin (sen ajattelin tuoda lapsille kotiin). Autoon päästyä aloin syödä leipääni.....hotkaisin kaksi tai kolme isoa haukkua ja vähän limsaa päälle.....mä siis yksinkertaisesti UNOHDIN koko leikkauksen. Ja siihen jäi sen subin syönti! Niin järkyttävä polte alkoi kurkussa ja rintalastassa, että miehelle kuvailinkin että niinkuin olisi sitä gastroskopia letkua pidetty tuolla paikoillaan. Ja oksetti ihan hirmusti, mietin jo että pyydänkö työkaveria ajamaan tien sivuun, että käyn tien penkalla laattaamassa. Puhumaan en kyennyt koko aikana. Vajaan puoli tuntia se olo kesti ja sitten se yhtäkkiä loppui yhtä nopeasti kuin alkoikin.

Tämä on siis se kurja puoli leikkauksesta, mutta missään nimessä ei niin kurja, ettäkö sen vuoksi kaduttaisi leikkaus. Tälläkin kertaa kyseessä oli puhtaasti oma moka, kun vain unohdin. Se vissiin johtui tuosta ruuan laadusta.....subin kun on tottunu hotkaisemaan nopeasti, niin samaan tuttuun tyyliin sitä alkoi syömään. Eli hitaalla syömisellä olisin varmasti puolet leivästä saanut alas helposti.
Kurjintahan tilanteessa oli se, että tämä kyseinen työkaveri ei ole niin läheinen, että hän leikkausesta tietäisi. Joten en voinut sanoa mitään....toisaalta en kyllä pystynytkään puhua juuri silloin.
Mutta siitäkin selvittiin, ja ehkä taas hetken muistaa syödä h-i-t-a-a-s-t-i!

Sen sijaan illan pikkujoulut sujui loistavasti. Seisovasta pöydästä otin ruokia lautasellisen ja maistelin niitä hitaasti. Jossain vaiheessa ei tehnyt enää mieli, joten syöminen jäi siihen. Ja se mikä on outoa, niin se lopettaminen on niin luonnollista! Aiemmassa elämässä kun olisin varmasti hakenut vielä toisenkin lautasellisen ja syönyt itseni ähkytäyteen! Nyt ei vain oikeasti tehnyt mieli, vaan siitä selvisi tuolla ja olin todella tyytyväinen. Mä en voi käsittää miten tästä hommasta on tullut niin luonnollista. Näin niitä ruokia kuuluisikin syödä....ja näinhän mun on toki pakkokin syödä lopun ikääni =D. Tämä on ihanaa!!

keskiviikko 24. marraskuuta 2010

Taas vaihtui ulkoasu

Tuo edellinen ulkoasu ei toiminut mozilla selaimella, joten vaihdoin taas blogin taustaa. Josko tämä nyt toimisi taas paremmin :)

maanantai 22. marraskuuta 2010

Koulutusviikonlopusta selvitty

Takana on koulutusviikonloppu hotellissa, johon siis sisältyi niitä hotelliaamiaisia, illallisia, cocktail-tilaisuutta ym. Hiukan kyllä sai jännittää etukäteen miten sujuu syömisten suhteen, mutta yllättäen ei ollutkaan mitään ongelmaa!

Aamiaisella koitin syödä vähähiilarisesti ja maistelin eri makuja. Ja molempina aamuina lautaselle jäi osa syömättä siitä mitä olin siihen ottanut.

Illallisen syömisetkin meni tosi hienosti. Alkukeitosta söin osan ja pääruuasta osan. Jälkkärin söin kokonaan, se annos ei ollutkaan niin kauhean iso. Ja viiniä meni lasin verran ja kuohuvaa lasillinen. Eli varsin kohtuullisesti ja olo oli niiden kanssa ihan hyvä.

Vesiongelmien syykin taitaa olla löydetty. Tuolla reissussa join nimittäin vettä täysin normaalisti, siitä ei tullut mitään ongelmia. Siitä päättelin, että nyt täällä kotonakin pystyisin juoda, vaan tänä aamuna kun napsin vitamiinit veden kera, tuli saman tien mahaan vääntöä. Täällä meillä on kyllä tosi kova ja kalkkipitoinen vesi, joten sen täytyy johtua siitä. Pitänee ostaa kaupasta siis pullovettä ja juoda sitä sitten. Mutta onneksi nyt täysin pannassa ei vedenjuonti enää ole.

Paino menee kaiketi taas alaspäin. Ensin vaaka näytti taas samoja ja jopa isompia lukemia kuin viimeksi. Mutta kun taas muutaman kerran kävi siinä, niin pienin luku oli silti pienempi mitä koskaan aiemmin. Eli ota nyt tuosta sitten selvää..

perjantai 12. marraskuuta 2010

Vesiongelmia

Vesi ei sellaisenaan käy nyt mun kropalle. Ei tarvi ottaa kuin pieni tilkka vettä, niin se alkaa kiertää mahassa ja hetken päästä saa ripuloida. Aloin olla jo ihan epätoivoinen, kun kuitenkin pitäisi nesteitä saada alas kunnolla.

Soittelin ravintoterapeutille asiasta ja hän sanoi, että joillakin on ilmennyt samaa leikkauksen jälkeen. Kuulemma joku imeytymishäiriö. Joten nyt tuli viikon-kahden mittainen vesikielto. Veden sijaan pitää juoda laimeata tuoremehua, eli puolet mehua, puolet vettä tai urheilujuomia, esimerkiksi HartSporttia, sekin hyvin laimennettuna. Ja maitoa saa toki edelleen juoda.

Joten nyt sitten mennään ilman vettä hetki, kokeillaan uusiksi myöhemmin josko olo muuttuisi sen suhteen.

keskiviikko 10. marraskuuta 2010

Syömisiä

Moni on multa kysellyt, että miten mä nyt sitten syön. Pääasiassa siis ihan normaalia kotiruokaa olen syönyt leikkauksesta lähtien, kunhan se on pehmeähköä. Eli esim. kokoliha on vielä kiellettyjen listalla, samoin tuoretta leipää ja salaattia, tai ylipäänsä kylmiä vihanneksia, kehotettiin välttämään ensimmäiset 4 viikkoa.

Aika lailla karppauslinjalla olen siis koittanut olla. Hiilareita ehkä hiukan enemmän mitä puhtaalla karpilla, mutta silti olen erittäin hiilaritietoinen. Hyväkarppaus varmaan on lähimpänä menetelmänä.

Esimerkkinä voisin kertoilla tämän päivän ruokailut:

Aamulla:
näkkäri, jossa päällä sulatejuustoa ja ohuen ohutta keittokinkkua

Lounas:
Porkkana-kukkakaalimuusi ja fetalla maustettua uunilohta (n. 2 dl annos yhteensä)

Välipala:
Mansikkarahkaa 1,5 dl (sis. rahkaa, kermaa, mansikoita, makeutusainetta ja ripaus vaniljasokeria)

Päivälliseksi syön todennäköisesti tuota samaa kuin lounaalla. Ja iltapalaksi varmaan samaa kuin aamulla =D.
Yritän saada proteiinia tarpeeksi ja kalorit saisi pysyä alle 1300. Kaloreiden suhteen tosin suurempi ongelma meinaa olla, ettei niitä kerry tarpeeksi.
Vielä kun saisi tuon painon ihan kunnolla laskusuuntaan, olisin tyytyväinen!

maanantai 8. marraskuuta 2010

Paino

Paino ei vain laske. Näyttää täysin samaa tai jopa muutama sata grammaa enemmän kuin viime maanantaina.
Näillä syömisillä kalorit ei ole voineet paukkua yli, siitä olen varma. En tiedä vieläkinkö kroppa totuttelee uuteen olomuotoonsa vai missä on vika.
Pitänee vissiin muutama päivä taas tarkemmin kirjata syömisiään ylös, josko se vika löytyisi sieltä. Rasittavaa tämä vain on!

Tokikaan en ajattelekaan, että nämä kilot pitäisi häipyä muutamassa viikossa. Mutta saisi se paino silti edes jonkin verran liikkua alemmas. Huoh. Huono alku viikolle :(

sunnuntai 7. marraskuuta 2010

Sunnuntai

Ihanan leppoisa aamu. Nousin kahdeksalta ylös, muu perhe vielä hetken nukkui. Nyt ollaan oleiltu yhdessä ja lapset katsoneet lastenohjelmia. Alkavat toki pikku hiljaa kinua ulos, siellä kun on tullut vähän lunta. Joten sinne siis saavat matkata sillä välin, kun minä alan laittaa ruokaa uuniin. Ja hetkeksi voisi mennä sitten itsekin perässä.

Täällä sujuu vain hyvin. Mä olen miehelle sanonutkin, että en mä edes huomaa että mulle olisi jotain tehty. Ruoka-annokset on tosin pienentyneet, mutta nekin menee niin itsekseen, ettei siihenkään kiinnitä enää juuri huomiota. Täytyy vain muistaa syödä hitaasti, se on kaikkein vaikeinta. Mutta jos muistan käyttää joka syömiseen aikaa 15-20 minuuttia, dumping-oireita ei tule.

Mutta mieliteot. Ne on kadonneet! Jotenkin se on ihan käsittämätön tunne. Eilen lapset söivät karkkipäivän kunniaksi suklaakarkkeja ja oikeasti mä en jotenkin edes kunnolla rekisteröinyt koko hommaa. Yhtään ainutta en maistanut, kun ei vaan oikeasti tehnyt mieli. Yhtenä iltana puolestaan mies söi pikkuisen sipsipussin, jonka olin itse asiassa itselleni ostanut herkkuhetkeä varten, ja siitäkään en edes maistanut. Oikeasti ei tee mieli. Tämä tunne on vain käsittämätön, ei sitä osaa edes selittää.
Toisaalta välillä on tullut myös jonkinlaisia mielitekoja. Minä tykkään lueskella ruoka- ja leivontablogeja tai -lehtiä. Ja joskus joku resepti osuu silmään ja mieliteko on huikea. Esimerkiksi törmäsin tiramisu-ohjeeseen eräässä blogissa ja hirmuisesti alkoi tehdä sitä mieli. Noh, mieliteon helpottamiseksi päätin ostaa kaupasta tiramisu-rahkaa. Söin tuota rahkaa 2 teelusikallista ja se mieliteko meni siinä. Tai kyläillessä ystäväni luona kahvipöydässä oli tarjolla pullaa ja rahkapiirakkaa ja muffinssia ja vaikka mitä, mutta minä join vain kahvin. Kun ei vain tehnyt mieli. Outoa.

Ja tästä mun ylemmästä tekstistä saa sellaisen kuvan, että runsaasti ylipainoiset vaan herkuttelisi koko ajan. Ja ainakaan kyllä omalla kohdallani tämä ei pidä paikkaansa! Tottakai sitä välillä tulee herkuteltua, tai siis ennen leikkausta. Mutta kyllä mun kilot on ennemmin kertyneet silti tavallisesta ruuasta, ei herkuista. Mutta siis tottakai joskus herkutteli jollain, mutta nyt niitä herkkuja ei tee enää mieli. Ja kun annoskokokin on automaattisesti pienentynyt leikkauksen myötä, niin asiat ei varmaan syömisen suhteen enää paremmin voisi olla!

Mä olen muuten päättänyt toistaiseksi lopettaa kaloreiden ja muiden laskemisen. Syön intuitiolla ja katson mihin tämä johtaa. Jos näyttää siltä ettei paino laske, sitten otetaan tarkemmat laskemiset käyttöön. Mutta nyt näin. Ainoa mitä tarkkailen, on huolehtia siitä, että joka aterialla on mukana proteiinia. Ja että hiilarit olisi melko alhaiset. Ihan täysin hiilareita en jätä, saatan esim. aamupalalla ja iltapalalalla ottaa palan näkkäriä. Tai jos ruokana muulle perheelle on vaikkapa perunamuusia, voin sitä ottaa pari pientä lusikkaa. Mutta pääpaino kuitenkin olisi proteiineilla ja hiilaritkin mielummin kasviksista.
Katsotaan mitä tämä tosiaan tarkoittaa pidemmällä aikavälillä, mututuntumalta voisin sanoa, että eiköhän tuo paino laskusuunnassa ole!

tiistai 2. marraskuuta 2010

Kuulumisia välillä

Taas on jokunen aika edellisestä postauksesta vierähtänyt. Itse harmittelen monesti, jos joku lempparibloggarini pitää pitkää taukoa, sitten itse kirjoittelen liian harvakseltaan. Noh, tuskin tätä kukaan ihan lempparibloginaan pitääkään... :D

Mutta mutta, täällä edelleen kaikki hyvin. Mä en ole vielä moitteen sanaa keksinyt leikkauksen tiimoilta, olen täysin tyytyväinen päätökseeni. Muutama päivä leikkauksen jälkeen olo oli sellainen, että mitä olen mennyt tekemään, mutta se olo on nyt tipotiessään. Nyt olen todella tyytyväinen, koska en mä näin pienillä ruokamäärillä olisi saanut oloani hyväksi ilman leikkausta.

Painon suhteen olen viimein saanut jotain aikaankin. Heti kotiutumispäivästä seuraavana päivänä vaaka muka pompsahti 3kg alaspäin. Se ei kuitenkaan ollut todellinen tulos...veikkaan että puntari oli vessan lattialla niin, että se osui lattiakaadon kohtaan ja siksi näytti noin valtavaa pudotusta muutamassa päivässä. Tai jotain vastaavaa, totuus se ei silti ollut. Koska heti seuraavana päivänä se näytti enemmän ja aika paljonkin enemmän.
Mutta nyt ollaan oikeasti saavutettu se lukema mitä silloin oli. Leikkauksen jälkeen on siis paino pudonnut 3,2 kg oman vaa'an mukaan. Oikein mukava tulos siis vajaassa kahdessa viikossa.
Mullahan siis kesällä tuli reippaasti kiloja, valitettavasti. Mutta ne sain toki kaikki karistettua enen avulla ja pääsin alle tuonkin painon, mikä oli tähän blogiin lähtiessä. Tällä hetkellä siis tuosta kevään aloituspainosta on pudonnut noin 7kg. Mutta koska kesällä tuli kiloja lisää, on kokonaispudotus noin 13 kg. Ja aikaa tähän on mennyt 6 viikkoa. Joten noin 2 kg/viikko on tämän hetkinen keskimääräinen pudotustahti. Huimaa!
Toisin sanoen, tämän hetkinen vaakatulos on 122,3 kg. Tästä on hyvä jatkaa eteenpäin =)