tiistai 15. kesäkuuta 2010

Ravitsemussuunnittelija

Seuraava aika on tiedossa. 12.8. menen ravitsemussuunnittelijalle, vasta sen jälkeen ilmeisesti päätetään leikkauksen kohtalosta. Noh, kesäloma ensin ja sittenhän tuo aika onkin jo melkein käsillä! Mutta siis epätietoisuutta jatkuu pari kuukautta vielä. Huoh kun tämä homma etenee hitaasti tälläisen kaikki-mulle-heti-tänne-nyt-tyypin mielestä :D.

Tänään olin kokoustamassa ja oltiin isolla porukalla syömässä. Ja mietin kyllä kovasti, että mikähän tässä hommassa oikein mättää. Muut porukasta olivat normaalipainoisia, osa varmasti jopa sen alle. Ja nämä normaalipainoiset puhuivat koko ajan ruuasta ja syömisestä ja siitä miten on kamala nälkä. Alkusalaatistakaan he eivät tulleet miksikään, vaan edelleen oli kiljuva nälkä pääruokaa odottaessa.
Itsellä taas ei ollut lainkaan nälkä edes ravintolaan mennessä, aamulla tarjotut voileivät (samaisessa paikassa, eli kaikki söivät niitä) pitivät edelleen nälkää hyvin poissa. Ja alkusalaatin jälkeen en olisi välttämättä edes muuta tarvinnut (ja alkusalaattiakin mulla oli vähemmän mitä monella muulla siinä). Mulle tuli oikeasti tosi hölmistynyt olo. Normaalipainoinen ihminen valitteli nälkää ja mitä ilmeisimmin siis syö useammin mitä minä. Ja silti hänen annoskoot olivat täysin samat mitä mulla, jopa hiukan isommat. Niin missä mättää?
Pitäisikö sitä oikeasti syödä useammin? Tai siis juu, tiedän että pitäisi. Mutta eikö silloin jos syö useammin, niitä annoskokoja pitäisi pienentää? Jos hoikat ihmiset syö usein, mutta samankokoisia annoksia mitä minä, miten ihmeessä he pysyvät hoikkina? Ja minä syön harvemmin samankokoisia annoksia ja silti olen tälläinen. Onko se sitten liikunta? Mutta eihän kaikki hoikatkaan ihmiset liiku paljoa.
Ehkä se oikeasti on joku aineenvaihduntakysymys ja geeniperimä. En tiedä. Joka tapauksessa ihmeelliseltä ja jopa sanoisinko epäreilulta se tuntuu.

Ja ennen kuin kukaan ehtii sanoa, että tiedänkö että leikkauksen jälkeen pitää syödä usein ja pieniä annoksia, niin kyllä, tiedän. Mutta pointti oli se, että miksi jotkut voivat lihomatta syödä usein ja normaalikokoisia annoksia? Sitä en tiedä.
Eikä se varmastikaan koskaan tule minulle selviämäänkään. Joten ravitsemussuunnittelijan käyntiä odotellessa.....

sunnuntai 13. kesäkuuta 2010

Uudessa kodissa

Jatketaan kirjoittelua täällä uudessa kodissa. Vähän outo tämä blogspot vielä mulle, mutta opetellaan, eiköhän se pikkuhiljaa tästä ala sujua.

Leikkauksen osalta elämässä ei ole tapahtunut ihmeempiä. Polille soitin ja kyselin joko siellä olis ylilääkäri lausunut puoltaako leikkausta vaiko ei. Mutta eipä ollut....itse asiassa se oli laitettu lausuttavaksi lääkärille, joka on jo kesälomalla. Joten polin sihteeri siirsi sen toiselle, vielä paikalla olevalle, lääkärille. Pitänee siis soitella taas uusiksi ja kysellä mikä se tilanne on. Ja lisäksi myös odotellaan sitä aikaa ravintoterapeutille.

Mutta nyt on kesäloma itsellä edessä. Loman ajan koitan unohtaa nämäkin asiat hetkeksi ja keskittyä tähän hetkeen. Nauttia perheestäni ja kodista ja tehdä myös pieniä reissuja. Ihan kotimaassa vain tosin. Toivotaan lämmintä kesää!

torstai 3. kesäkuuta 2010

Ensikäynti takana

Ja olotila on ristiriitainen.

Lääkärin mukaan viralliset suositukset sanovat, että mun painoindeksi on liian matala ja että mä olen liian terve. Mä en voi käsittää, jos bmi on 42 ja rapiat päälle, voiko se oikeasti olla liian vähän? Todella vaikea uskoa!

Liitännäissairauksia mulla ei tosiaan vielä ole, mutta mä TIEDÄN ettei mene kuin muutama vuosi ennen kuin niitä tulee. Mun isällä on kakkostyypin diabetes, verenpainetauti, uniapnea ym. Samoin on mun isoisällä, niin kuin oli myös toisella, joka on jo siirtynyt pilvien päälle asustamaan.
Mä olen viimeiset 15 vuotta ollut käytännössä lähes jatkuvasti jonkinlaisella laihdutusmetodilla yrittämässä saada painoa alas. Kaikki mahdolliset on jo kokeiltu, en enää keksi mikä voisi olla se taika, jota ei vielä ole kokeiltu -- leikkausta lukuunottamatta. Jos mä en ihan koko ajan katso mitä suuhuni laitan, lihon ja lihon vain. Mun pitää tarkkailla syömisiäni ihan jatkuvasti, takuulla enemmän mitä hoikkien kanssasisarieni. Ja laihdutuksesta ja painonhallinnasta tiedän takuulla yhtä paljon mitä ravitsemusterapeutit, teoriassa. Käytäntöön en saa tietojani oikealla tavalla sovellettua.

Anyway, lääkäri oli ihana. Hän ymmärsi ja hänestä oli hyvä, että mä koitan hakea apua ENNEN kuin sairastun. Mutta koska GBP (gastric bypass) leikkaus on niin kallis, siinä on tarkat kriteerit. Minä kyllä hiukan kyseenalaistin asiaa, että kumpikohan tulee lopulta edullisemmaksi, leikata minut nyt ja estää sillä ne tulevat liitännäissairaudet vaiko hoitaa niitä sairauksia sitten muutaman vuoden kuluttua. Minä olen 100% varmasti täysin saman poliklinikan asiakas muutaman vuoden kuluttua, jos en nyt saa sitä kautta apua. Mutta jos saisin leikkauksen, en välttämättä palaisi tuolle polille enää koskaan.

Ja tämä lääkäri tosiaan ymmärsi tuskani ja oloni. Mutta hän ei voi tehdä lopullista päätöstä. Sanoi vain, että hän suosittaa minua eteenpäin ja yrittää puhua mun puolesta ylilääkärille, joka sen päätöksen lopulta tekee. Joten nyt kaikki lukijani, toivottavasti pidätte peukut pystyssä!

En tiedä milloin tuosta päätöksestä saan tietää. Pitää soitella vaikkapa viikon päästä polille ja kysyä osaavatko sanoa aikataulusta mitään.

Mutta vähän silti etenee hommat. Tämän päivän lääkäri laittoi joka tapauksessa lähetteen ravintoterapeutille jo eteenpäin. Sitä käyntiä vaaditaan sairaalassa ennen leikkausta. Ja siellä käydään läpi se ennen leikkausta tapahtuva ENE-dieetti. Siitähän mulla jo kokemuksia onkin takana, joten käytännössä tuttua hommaa. Mutta varmasti siellä puhuttaisiin myös leikkauksen jälkeisestä elämästä.

Elämäni yksi suurimmista haaveista on nyt kiinni yhden ihmisen lausunnosta. Ja tätä ihmistä minä en ole koskaan edes nähnyt. Kumpa hän osaisi päättää oikein pelkkien papereideni perusteella.

keskiviikko 2. kesäkuuta 2010

Lääkäriaika

Mulle soiteltiin tänään polilta. Huomiselle oli tullut peruutusaika lääkärille, joten nappasin tuon ajan itselleni saman tien. Töissä meillä olisi juuri ollut syömistä ihanasta ympäristössä ja pientä juhlaakin, mutta nyt päätin priorisoida asiat. Tämä on mulle tärkeämpää mitä hauskanpito työkavereiden kanssa.

Huomenna kertoilen siis tarkemmin mitä tapahtuu. Jännittää.