Haaveilua

Kävin tänään shoppailemassa. Tai itse asiassa kävin vain katselemassa vaatteita ja hiukan sovittelemassa. Meinasi jotain tarttua mukaankin, mutta päätin jättää silti ne nyt kauppaan. Jos nahkaleikkaus tulee tässä parin-kolmen kuukauden sisään, ei välttämättä juuri nyt ole järkevää shoppailla vaatteita.

Mä olen nyt tammikuun ajan koittanut katsoa tarkkaan syömisiäni. Tänään silti repsahdin; istun nimittäin tällä hetkellä tässä koneella Fazerin sinisen pähkinäsuklaalevyn kanssa. Onneksi en pysty paria riviä enempää sitä syömään kerralla. Eikä tarvi loppulevystäkään huolia, veikkaan että mieheni ja poikani huolehtivat lopuista kyllä! Joten ehkä koko kuukausi ei ole moisesta pilalla!

Mua on alkanut jännittää leikkaus jo, vaikken tiedä milloin se on. Pari tuttavaanikin on saanut samanlaista leikkuuta varten asioita eteenpäin, joten olen heidän ajatuksiaan myös kuullut. Ja sitä myötä alkanut omaanikin miettiä enemmän. Mä pelkään kipua, joten se pelottaa tuossa kaikkein eniten. Tai entä jos kaikki ei menekään putkeen, jos jotain sattuukin?
Ääh, ei pitäisi murehtia turhia, eikä ainakaan vielä. Selvisinhän mä edellisestäkin leikkauksesta hyvin, miksi en siis tästä?

Mulla ei nyt oikein ajatus luista, taidan mennä pikku päikkäreille Mukavaa viikonloppua lukijoilleni!

Shoppailemassa

Aina puhutaan siitä, että pää ei pysy perässä kehon pienenemisessä. Nyt täytyy kyllä myöntää, että tämä taitaa sittenkin pitää paikkansa.
Kävin tässä jokunen päivä sitten shoppailemassa. Löysin ihanan bleiserin ja totesin, ettei siitä ole minun kokoja olemassa, suurin koko on L. Mietin, että XL ehkä menisi, mutta ei tuo L mitenkään.
No, päätin kuitenkin sitä kokeilla.....ja sain todeta sen liian suureksi. Minulle siis sopiva koko oli lopulta koko M. Siis minulle, medium-koko, MINULLE. Se fiilis on vain käsittämätön mikä tälläisesta tulee.

Milloinhan tämä pää tottuu oikeasti asiaan?

Iltapaino

Voitteko kuvitella miten mahtava fiilis on siitä, että iltapaino on alle 80? Tällä hetkellä, juuri iltapalan syöneenä, vaakalukema näytti 79,2kg. Saman lukeman olen aiemmin saanut viime viikolla aamulla; alastomana ja mitään vielä syömättä. Nyt se tuntuu jotenkin todellisemmalta, kun vaaka näyttää samaa lukua illalla. Aivan käsittämätön fiilis.

Vuoden vaihteen kunniaksi mulla on löytynyt hyvä tsemppi terveelliseen syömiseen. Lounaalla olen syönyt tosi kevyesti, salaattia tai kalkkunaa ja kasviksia. Ja päivälliseksikin olen valinnut kotona terveellistä ruokaa. Leipää en syö kuin pari viipaletta päivässä, aamuin illoin, mutta nyt olen päättänyt jättää kaikki "pullamössöleivät" kauppaan ja syödä vain terveellistä ja kuitupitoista leipää sen pari palaa. Ja kasviksia paljon., hedelmiä vähän, proteiinia paljon. Rasvoja kohtuudella.
Nyt on toki vasta neljäs päivä, mutta että tämä tuntuu silti hyvältä. Tulee henkisesti hyvä olo, fyysisesti tässä ajassa tuskin näkyy vielä missään. Ja miten helpolta tämä nyt on tuntunut, en ymmärrä miksi se on joskus ollutkin niin äärettömän vaikeaa?!?

Liikunta mulla on ollut täysin retuperällä nyt syksyn ajan. Koko syksyn aikataulu on ollut todella tiukka, ei ole yksinkertaisesti ehtinyt. Tai no, kai se on tekosyy. Kyllä kai sitä ehtisi, jos priorisoisi asiat. Mutta toisaalta mä olenkin priorisoinut nyt, olen antanut aikaa lapsilleni ja parisuhteelleni. Ne ovat tulleet nyt tarpeeseen, perhe on kuitenkin se kaikkein tärkein.
Toisaalta se perhekin voi paremmin, jos äiti voi hyvin. Siksi liikunta tulee saamaan tänä vuonna taas minulta taas enemmän aikaa. Tällä hetkellä olen huonossa kunnossa, joudun pari viikkoa parannella vammaani ennen kuin pääsen kunnolla liikkumaan. Mutta kunhan saan sen kunnolla terään, alkaa salikortille löytyä taas käyttöä :D. Olen miettinyt myös uudenlaista treenimuotoa, mutta siitä tarkemmin myöhemmin, jos saan sen toteutumaan :)

Tämän kirjoituksen myötä haluan harvajoukkoiselle lukijakunnalleni toivottaa mukavaa ja terveempää uutta vuotta 2013!