Hyvää uutta vuotta!!!

Ihanaa vuotta 2011 kaikille lukijoilleni!

Eräs ystäväni sanoi minulle juuri chatissa, että oli käynyt täällä lueskelemassa yhteenvetoa kuluneesta vuodesta. Itselleni ei ollut tullut mieleenkään, että sellaisen voisi tehdä. Mutta kun aloin asiaa miettiä, onhan se ihan kiva hiukan kerrata mennyttä vuotta.

Ensinnäkin se suurin saavutus omassa olomuodossa taitaa olla -21 kg. En olisi vielä vuosi sitten uskonut, että oikeasti olen näin paljon sen hetken olemusta kevyempi. Tai no, ainakaan en olisi uskonut, että olen pysyvästi niin paljon kevyempi. Tämä tuntuu nyt niin erilaiselta, koska tämä on nyt mitä suurimmalla todennäköisyydellä pysyvää, toisin kuin aiempien laihdutuskertojen aikaan. Eli tässä mielessä olo on mieletön!

Lisäksi minulle jäi käteen hieno kokemus leikkauksesta. Viime keväänä aloin asiaa tosissaan harkita (toki se oli mielessä käynyt aiemmin, mutta ei niin tosissaan silti), ja nyt ollaan jo tässä pisteessä. Leikkauksesta on kaksi kuukautta aikaa. Vaikka kaikki esitutkimukset eivät olleet mukavia, enkä nyt sitä itse leikkaustakaan voisi mennä ihan hurjan hauskaksi kehumaan, selvisin siitä silti kunnialla. Sairaalasta kotiuduin jo seuraavana päivänä ja olo on sen jälkeekin pysynyt aivan loistavana! Ja palkintona tästä kaikesta paino putoaa, mieliteot on suurimmaksi osaksi kadonneet ja suhtautuminen ruokaan on muuttunut täysin! En voisi olla enempää tyytyväinen ratkaisuuni!

Muulla saralla elämässä on myös tapahtunut paljon ja tulee tapahtumaan paljon. Olen suorittanut jatko-opintoja työn ohella koko kuluneen vuoden ja olen saanut opintoja etenemään tosi hienosti. Työpaikkarintamalla asiat eivät ole olleet häävejä, vaikka vakituinen ja kohtuullisen hyväpalkkainen työ onkin ollut kyseessä. Mutta muuten ei hommat ole täysin sujuneet, itsestä riippumattomista syistä. Joten aloin etsiä uusia mahdollisuuksia ja vuoden viimeisen päivän kunniaksi sain juuri tietää, että minut on valittu erääseen tehtävään, johon olen hakenut. Eli mahtavasti taitaa vuosi alkaa tälläkin saralla.

Perhepiirissä on tullut ihania ja odotettuja uutisia ja sitä myötä on tulossa mukavia hetkiä alkavan vuoden puolella. Omat muksut kasvavat ja olen tyytyväinen, että meidän perheessä on vauva-ajat lopullisesti takana. Päivä päivältä elo meidän murujen kanssa helpottuu. Tästä edespäin saadaan nauttia muiden vauvoista, eli saadaan kaikesta vain parhaat palat päältä, ne huonommat menee omille vanhemmille =DD

Ja kuntosalijäsenyys on nyt hankittu. Pääsee siis myös nyt viikonloppuna käymään treenissä ja saa hyvän olon ennen töihin paluuta vielä. Tässäkin yksi loistava päätös tälle vuodelle!

Siinä oli päällimmäiset mieleen tulevat asiat vuoden vaihteen saralla. Ehkä tuo työuutinen on sekoittanut nyt niin ajatukset, ettei osaa edes ajatella mitä siellä vuoden alkupuolella tapahtui. Nyt siis nautitaan tästä hyvästä olosta, mikä tällä hetkellä on. Juuri nyt on elämässä kaikki palikat kohdallaan!

Joulu ohi

Vai onko? Tapaninpäivähän nyt on toki vielä. Mutta ei tämä enää niin jouluiselta silti tunnu.
Syömisten osalta joulu on sujunut hyvin! Aattona syömiset keskittyivät lähinnä kalojen ja alkupalojen ympärille. Kun taas joulupäivänä söin laatikoita ja kinkkua. Annoskoot pysyivät pieninä (no eipä ne suuria voisikaan olla =D)ja olo oli ruokailujen jälkeen hyvä. Jälkiruokaa söin molempina päivinä, mutta siinäpä ne mun herkuttelut on melkein olleetkin. Kaksi suklaakonvehtia on mennyt koko jouluna ja yksi viipale kuivakakkua. Niin, paitsi juustoja on tullut jonkin verran syötyä. Mutta ne nyt ovat muutenkin niin terveellisiä, etten kanna niistä lainkaan huonoa omatuntoa :D.
Kokonaisuudessaan siis olen enemmän kuin tyytyväinen, huomenaamulla nähdään onko vaaka samaa mieltä. En oikein osaa uskoa, että paino olisi silti kovasti alaspäin mennyt. Pitää vain toivoa, ettei ole tullut lisääkään!


Nyt alkaa vain olla sellainen olo, että tekisi mieli liikkumaan! Harmittaa vietävästi, etten ole vielä sitä salijäsenyyttä aloittanut. Nimittäin jos olisin, voisin lähteä salille vaikka heti. Muille kuin jäsenille se aukeaa vasta viideltä, jos silloinkaan (sunnuntaisin normisti klo 17, nyt en tiedä kun on pyhä, että aukeaakokaan). Joten taitaa jäädä tänään väliin :(. Huomenna sitten mies palaa töihin, mutta lapset ovat mun kanssa kotona. Joten ennen iltaa ei salille asiaa silloinkaan. Voihan vietävä!
Pitää koittaa tänään mennä vaikka lenkille sitten salin tilalta. Jotain on pakko saada tehtyä!

Ihanaa Joulua

Tämän kauniin ja jouluisen kuvan myötä haluan toivottaa kaikille lukijoilleni lämmintä ja rauhallista joulunaikaa <3. Nauttikaa rauhasta ja jouluntunnelmasta. Ja rentoutukaa <3

Paino putoaa

Tasan kaksi kuukautta leikkauksesta. Pudotus yhteensä 20 kg, tuon oman vaa'an mukaan. Ei voi olla muuta kuin tyytyväinen. Eli enellä putosi ensin se 8kg ja nyt leikkauksen jälkeen on pudonnut 12 kg. Aika loistavaa!

Ihmiset on alkaneet pikku hiljaa huomata muutoksen. Moni ei uskalla kommentoida, mutta sen näkee heidän katseistaan; katsovat pitkään päästä varpaisiin, että jotain on tapahtunut. Ja ne jotka tietävät asiasta, tottakai myös kommentoivat. Ja olen toki muiltakin saanut palautetta jo. Tämä alkaa tuntua oikeasti hyvältä =D

Kuntosalipohdintaa

Mä olen nyt muutamaan otteeseen käynyt salilla. Vatsalihaksia en toki vielä saa tehdä, joten myös selkälihakset olen jättänyt tekemättä. Mutta kädet ja jalat olen jo tehnyt. Tähän saakka olen ostanut kertakäynnin aina, tämä ei ole haitannut, kun toisella näistä käymistäni saleista on ollut vitosen kerta -kampanja ja toisella on tutustuminen ilmaista.
Mutta nyt nämä halvat hinnat on käytetty ja pitäisi alkaa tehdä päätöksiä jäsenyydestä. Ja minä en osaa päättää. Molemmissa saleissa on omat hyvät ja huonot puolensa, mutta en tiedä kummat painavat vaakakupissa enemmän. Joten vaikea valinta edessä. Tähän nyt vielä listaan molemmista plussat ja miinukset, myös itselleni näkyviin:

Sali 1
+aukioloajat magneettikortilla pitkät (voisi treenata vaikka illalla kun saa lapset petiin)
+hyvät laitteet, ilmanpainevastuksella
+monipuoliset laitteet
+laitteisiin voi laittaa magneettikortin, joka säätää painot oikeiksi itsekseen
+hyvät ohjaajat
+hyvät jumpat (en ole tosin jumppaihmisiä, mutta jos sitä vaikka innostuisi, kun kevenee)
+jäsenyyttä voi maksaa työpaikan Tyky-seteleillä

-huonommat tilat (silti uudet tilat, eli hyvät, mutta toiseen verrattuna)
-ei lapsiparkkia (tämä tosin on kaiketi tulossa, mutta maksullisena)
-hyvällä ystävällä jäsenyys sinne toiselle salille, ei voi treenata yhdessä
-sijainti huonompi kuin sali nro 2:ssa

Sali 2
+upeat ja suuret tilat
+hyvät laitteet, mutta ei yhtä monipuoliset kuin sali 1:ssä
+hyvä ystävä myös jäsen, voisi treenata yhdessä
+ilmainen lapsiparkki
+loistava sijainti

-huonommat ohjaajat
-kalliimmat hinnat
-Tykysetelit ei kelpaa maksuvälineeksi
-ei niin laajat aukioloajat (vaikka melko hyvät silti)
-magneettikortilla ei voi säätää laitteita
-kalliimmat hinnat


Vähän vaikuttaisi siltä, että tuohon sali 1:een olisi vaaka kallistumassa. Mitä mieltä olette näiden plussien ja miinusten perusteella, kumpi vaikuttaa paremmalta?

Eka tavoitteen puoliväli

Alkaa olla kasassa. 400 grammaa kun vielä tippuu, ollaan tarkalleen puolivälissä. Eli 17,6 on tämän hetken saldo ja eka tavoitteeseen on matkaa 18,3 kg.
Tuntuu, että tähän määrään on mennyt superkauan ja on saanut tehdä kovasti töitä. Enellä toki paino putosi nopeaan, mutta nyt leikkauksen jälkeen tämä on ollut niin hidasta tahkoamista, että välillä meinaa epätoivo iskeä. Mutta kyllä se alaspäin silti näköjään menee, hitaasti mutta varmasti.

Olisi kiva laittaa itselleen jotain päivämäärätavoitteita. Mutta en uskalla moista tehdä, kun ei tiedä tästä painon käyttäytymisestä. Leikkauksesta on nyt 1,5 kuukautta ja painonpudotus on noin 9 kg. Voisin mä ottaa tavoitteeksi sen, että jälkitarkastukseen mennessä (siihen on toiset 1,5 kk aikaa), paino olisi pudonnut yhteensä 15 kg. Siihen olisin hyvin tyytyväinen.

Nyt kun tuota pudotusta miettii kokonaisuutena, niin onhan tuo huima määrä, 9kg puolessatoista kuukaudessa. Sitä vain keskittyy itse aina siihen yhden viikon pudotukseen/jumitukseen niin, ettei muista ajatella kokonaisuutta. Mutta sehän se ratkaisevin silti olisi, ei se yhden viikon pudotus. Jos se jatkuisi tätä vauhtia, olisi 10 kuukaudessa pudonnut noin 50 kg. Ja sehän olisi ihan huima määrä. Tokikin se tahti hidastuu kovasti jossain vaiheessa, eli en missään nimessä usko moisia lukemia saavuttavani. Mutta mukava niistä on unelmoida =D

Kolmatta adventtia menossa jo

Mihin tämäkin joulukuu on taas kadonnut? Tai oikeammin koko syksy. Ihan juuri oli syyskuu ja nyt jo joulu kolkuttelee liiankin lähellä. Minä rakastan joulua, etenkin tätä odotteluvaihetta. On niin ihanaa laittaa kotia jouluiseksi ja valmistella juhlaa. Mutta liian nopeasti sekin aina hurahtaa ohi.
Tänä vuonna joulu onkin hiukan erilainen, ainakin syömisten osalta. Jouluaterialla ei varmaan tule kovin suurta annosta syötyä ja varmaan suklaakin jää tänä vuonna vähemmälle. En ole tosin hirmu suuri suklaanystävä koskaan ollutkaan, joten se ei tuottane ongelmia. Sen sijaan aattoiltana ollaan aina miehen kanssa nautiskeltu, lasten mentyä nukkumaan, juustoista, hedelmistä, suolakekseistä, pipareista ja punaviinistä. Saapa nähdä miten tuo nautiskelu nyt onnistuu....kyllä silti pitää niitä juustoja edes vähän hommata jouluksi ja yrittää pitää perinteistä kiinni. Miehen kanssa kun on 11 vuotta yhteistä taivalta kuljettu, niin eikö tuo ole melkoiseksi perinteeksi ehtinyt muodostua =D

Mutta paino. Voihan himputti. Se ei taas liikkunut viime viikolla mihinkään. Mä tiedän, että mä en ole syönyt liikaa. Mietinkin, että syönköhän mä sitten liian vähän? Mutta kun en millään haluaisi sitä kirjaamista taas aloittaa, ei millään. Koska oikeasti, vaikka mä söisin liian vähän, ei se paino silti voi ikuisuuksia samassa jumia, se ei vain ole mahdollista. Mun ruokamäärät on murto-osa siitä mitä ne oli ennen leikkausta, niin sen painon on oikeasti pudottava alas jossain vaiheessa. Se on vain pakko.
Eli mä koitan edelleen vaan katella ja odotella. Pitäisi kai ajatella, että mitä hitaampaa se paino putoaa, sen parempi. Mutta on se himskatin vaikeaa, kun haluaisi olla hoikka jo nyt!

Pitkä viikonloppu edessä

Ihanaa, kun itsenäisyyspäivä mahdollistaa pitkän viikonlopun. Itse saisin suht helpolla töistäni niitä järkättyä muulloinkin, mutta miehen on vaikea saada. Joten nyt kerrankin on koko perheelle kolme päivää vapaata!!
Sen kunniaksi lähdetäänkin reissuun, ystäväperheelle kyläilemään muutaman sadan kilometrin päähän. Tietää pitkää ajomatkaa, mutta tietää myös hyvää seuraa niin lapsille kuin meille aikuisillekin! Onneksi siellä perheessä tiedetään myös leikkauksestani, joten ei tarvitse esittää mitään, vaan voi syödä juurikin omien mieltymysten mukaisesti.

Ensi viikon painopäivityksen taidankin siirtää tiistaiaamulle, tuon vapaapäivän vuoksi. Mä en ole käynyt kertaakaan tässä välissä vaa'alla ja se on meikäläiseltä jo paljon vaadittu! Mutta mulla on ollut vähän ruokahalu hukassa. Olen toki saanut jotain syötyä, mutta veikkaisin kaloreiden olevan reippaasti alakantissa. Noh, pitänee koittaa vaan keskittyä proteiineihin edelleen, eiköhän tuo ole alaspäin menossa silti :)

Mutta nyt tämä blogisti hiljenee toviksi, palataan tiistaina asiaan uusin painopäivityksin, toivottavasti pienten sellaisten kera.

Ihanaa itsenäisyyspäivää kaikille!!!