Mihin tämäkin joulukuu on taas kadonnut? Tai oikeammin koko syksy. Ihan juuri oli syyskuu ja nyt jo joulu kolkuttelee liiankin lähellä. Minä rakastan joulua, etenkin tätä odotteluvaihetta. On niin ihanaa laittaa kotia jouluiseksi ja valmistella juhlaa. Mutta liian nopeasti sekin aina hurahtaa ohi.
Tänä vuonna joulu onkin hiukan erilainen, ainakin syömisten osalta. Jouluaterialla ei varmaan tule kovin suurta annosta syötyä ja varmaan suklaakin jää tänä vuonna vähemmälle. En ole tosin hirmu suuri suklaanystävä koskaan ollutkaan, joten se ei tuottane ongelmia. Sen sijaan aattoiltana ollaan aina miehen kanssa nautiskeltu, lasten mentyä nukkumaan, juustoista, hedelmistä, suolakekseistä, pipareista ja punaviinistä. Saapa nähdä miten tuo nautiskelu nyt onnistuu....kyllä silti pitää niitä juustoja edes vähän hommata jouluksi ja yrittää pitää perinteistä kiinni. Miehen kanssa kun on 11 vuotta yhteistä taivalta kuljettu, niin eikö tuo ole melkoiseksi perinteeksi ehtinyt muodostua =D
Mutta paino. Voihan himputti. Se ei taas liikkunut viime viikolla mihinkään. Mä tiedän, että mä en ole syönyt liikaa. Mietinkin, että syönköhän mä sitten liian vähän? Mutta kun en millään haluaisi sitä kirjaamista taas aloittaa, ei millään. Koska oikeasti, vaikka mä söisin liian vähän, ei se paino silti voi ikuisuuksia samassa jumia, se ei vain ole mahdollista. Mun ruokamäärät on murto-osa siitä mitä ne oli ennen leikkausta, niin sen painon on oikeasti pudottava alas jossain vaiheessa. Se on vain pakko.
Eli mä koitan edelleen vaan katella ja odotella. Pitäisi kai ajatella, että mitä hitaampaa se paino putoaa, sen parempi. Mutta on se himskatin vaikeaa, kun haluaisi olla hoikka jo nyt!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti