Gastroskopia. Mä olen aina sanonut, että mihin tahansa muuhun tutkimukseen menen vapaaehtoisesti, paitsi siihen. Mutta mä taidan olla päästäni pipi, kun vapaaehtoisesti olen nyt menossa siihenkin =D. Mä koitan vain pitää sen palkinnon mielessä, niin ehkä mä siitä selviän. Ja yritän muistaa, ettei se kestä kauaa.
Kun se on ohi, lähtee mun lähetekin eteenpäin. Sitten saakin alkaa odotella kirjettä aikataulusta ja on vähän viisaampi. Joten sen avulla tosiaan ehkä tuonkin koitoksen kestän. Huh.
tiistai 31. elokuuta 2010
torstai 12. elokuuta 2010
Jippii!
Minut on hyväksytty leikattavaksi!! Ihan mieletöntä, en tiedä miten päin olisin!
Tänään kävin ravintoterapeutilla, käytiin vielä kertaalleen läpi mun laihdutushistoria, leikkausta edeltävä ENE-dieetti sekä leikkauksen jälkeinen ruokavalio. Samoin sain tietää kontrollit, mitä leikkauksen jälkeen on tulossa ja miten tämä homma tästä menee muutenkin eteenpäin.
Nyt seuraava askel olisi gastroskopia, se pitäisi kuulemma olla jo elokuussa, eli aika pitäisi tulla ihan lähipäivinä kotiin. Mä olen vähän skeptinen ehtiikö se muka vielä tälle kuulle, kun jo puolivälissä kuuta mennään, mutta pakko kai se on uskoa. Siitä lähtee sitten viimeistään lähete Vaasaan, jos ei jo aiemminkin. Myös ylävatsan ultraus tehdään ennen leikkausta vielä.
Mutta itse operaatio on mahdollisesti syksyn aikana, viimeistään helmikuussa. Omiin kuvioihini tuo syksy osuisi ehkä paremmin, joten pitää yrittää soitella jononhoitajalle, kunhan lähete menee hänelle saakka. Jos vaikka saisin jonkin peruutuspaikan sinne itselleni sopivaan väliin.
Mutta se päätös on tehty. Minut leikataan. Ja minä tulen joskus olemaan vielä normaalipainoinen!
Tänään kävin ravintoterapeutilla, käytiin vielä kertaalleen läpi mun laihdutushistoria, leikkausta edeltävä ENE-dieetti sekä leikkauksen jälkeinen ruokavalio. Samoin sain tietää kontrollit, mitä leikkauksen jälkeen on tulossa ja miten tämä homma tästä menee muutenkin eteenpäin.
Nyt seuraava askel olisi gastroskopia, se pitäisi kuulemma olla jo elokuussa, eli aika pitäisi tulla ihan lähipäivinä kotiin. Mä olen vähän skeptinen ehtiikö se muka vielä tälle kuulle, kun jo puolivälissä kuuta mennään, mutta pakko kai se on uskoa. Siitä lähtee sitten viimeistään lähete Vaasaan, jos ei jo aiemminkin. Myös ylävatsan ultraus tehdään ennen leikkausta vielä.
Mutta itse operaatio on mahdollisesti syksyn aikana, viimeistään helmikuussa. Omiin kuvioihini tuo syksy osuisi ehkä paremmin, joten pitää yrittää soitella jononhoitajalle, kunhan lähete menee hänelle saakka. Jos vaikka saisin jonkin peruutuspaikan sinne itselleni sopivaan väliin.
Mutta se päätös on tehty. Minut leikataan. Ja minä tulen joskus olemaan vielä normaalipainoinen!
lauantai 7. elokuuta 2010
Lukijat ja muuta jorinaa
Onpa hauska huomata, että näillä mun jorinoillakin on lukijoita. Blogi ei kuitenkaan hirmu kauaa ole ollut pystyssä ja silti kävijöitä täällä on aika paljon, mun nähdäkseni ainakin.
Mulla on jotenkin seesteinen olo itseni kanssa tällä hetkellä. Mun asiat on melko hyvin, työkuvioita lukuunottamatta. Mutta sitäkään ei koskaan tiedä milloin se uusi työpaikka nurkan takana kolkuttelee. Nytkin on yksi ajatus, mitä pitäisi alkaa enemmänkin miettiä....saapa nähdä tuleeko siitä mitään. Mutta ainakin jotain virityksiä on jatkuvasti menossa.
Ensi viikon RT mietityttää kovasti. Kaikki leikatut sanoo, että tässä vaiheessa sinne ravintoterapeutille on mukava mennä, että siellä on ollut asiallinen ihminen vastassa, joka ymmärtää tilanteen. Siltikin mietityttää, josko siellä aletaankin saarnata lautasmallista ja rasvojen vähentämisestä tms. Niistähän mä en etukäteen mitään tiedäkään :P.
Itse asiassa, eräs sukulaiseni sanoikin mulle juuri näistä asioista kun kerroin hänelle leikkauksesta. Että miksi en vain kokeile syödä lautasmallin mukaisesti ja käydä joka päivä kävelylenkillä. Kyllä se paino sillä lähtisi laskuun. Oikeasti olisi tehnyt mieli sanoa jo melko pahastikin takaisin, ihan niinkuin mä en olisi koskaan tätä kokeillut. Tai muuta painonpudotuskeinoa. Sanoinkin kyllä sitten, että mikäli hän itse söisi ehkä about 600kcal vuorokaudessa, pukisi 60 kg:n painopuvun päällensä ja eläisi tällä tavalla ihan joka ikinen päivä, niin miten kauan hän sitä jaksaisi. Koska jos mä söisin sen noin 1800 kcal päivässä, olisi se kai normaalipainoiselle suunnilleen sama kuin syödä se 600kcal, ehkä. Hänellä ei siis ollut aavistustakaan siitä mitä tuo vaatisi. Niin kuin ei varmaan monella muullakaan normaalipainoisella ole.
Toki ymmärrän, että hän ajatteli mun parasta. Mutta kun hänellä ei ollut tietoa leikkauksista, tai no, oli. Hänen tietämyksensä oli 4D-dokumenteista. Hän nimittäin ajatteli, että mä kuolen tuohon leikkaukseen, koska hän on niin monta dokumenttia asiasta nähnyt.
Mutta ensinnäkin noiden dokumenttien tarkoitus on AINA provosoida ja liioitella asioita. Niissä ihmiset on aina TODELLA isoja, en ole varmaan yhtään dokkaria nähnyt, missä leikattu olisi alle 200 kg:n painoinen. Vaan oikeasti niissä näytetyt ihmiset ovat jo siinä kunnossa, etteivät juuri muuta vietä kuin makoile sängyssä. Se on kuitenkin minun arjestani melko kaukana. Joten totta kai noista lähtökohdista leikkaus on aina iso riski.
Enkä halua mitenkään vähätellä, onhan se leikkaus riski aina, jos on ylipainoa. Mutta "meille tavallisille lihaville" se kuolemanriski on 1 leikattu tuhannesta. Ja käsittääkseni Suomessa ei ole kuolemantapauksia ollut, vaikka leikattuja alkaa olla melkoinen määrä. Joten kuolemaa en kyllä kovinkaan paljoa osaa pelätä. Mutta muita komplikaatioita mietin kyllä välillä. Mutta ei se auta kuin toivoa, että kaikki sujuu hyvin, ilman komplikaatioita.
Mutta nyt lopetan tämän romaanin kirjoittamisen. Josko vaikka lauantain kunniaksi katsois jonku leffan.
Mulla on jotenkin seesteinen olo itseni kanssa tällä hetkellä. Mun asiat on melko hyvin, työkuvioita lukuunottamatta. Mutta sitäkään ei koskaan tiedä milloin se uusi työpaikka nurkan takana kolkuttelee. Nytkin on yksi ajatus, mitä pitäisi alkaa enemmänkin miettiä....saapa nähdä tuleeko siitä mitään. Mutta ainakin jotain virityksiä on jatkuvasti menossa.
Ensi viikon RT mietityttää kovasti. Kaikki leikatut sanoo, että tässä vaiheessa sinne ravintoterapeutille on mukava mennä, että siellä on ollut asiallinen ihminen vastassa, joka ymmärtää tilanteen. Siltikin mietityttää, josko siellä aletaankin saarnata lautasmallista ja rasvojen vähentämisestä tms. Niistähän mä en etukäteen mitään tiedäkään :P.
Itse asiassa, eräs sukulaiseni sanoikin mulle juuri näistä asioista kun kerroin hänelle leikkauksesta. Että miksi en vain kokeile syödä lautasmallin mukaisesti ja käydä joka päivä kävelylenkillä. Kyllä se paino sillä lähtisi laskuun. Oikeasti olisi tehnyt mieli sanoa jo melko pahastikin takaisin, ihan niinkuin mä en olisi koskaan tätä kokeillut. Tai muuta painonpudotuskeinoa. Sanoinkin kyllä sitten, että mikäli hän itse söisi ehkä about 600kcal vuorokaudessa, pukisi 60 kg:n painopuvun päällensä ja eläisi tällä tavalla ihan joka ikinen päivä, niin miten kauan hän sitä jaksaisi. Koska jos mä söisin sen noin 1800 kcal päivässä, olisi se kai normaalipainoiselle suunnilleen sama kuin syödä se 600kcal, ehkä. Hänellä ei siis ollut aavistustakaan siitä mitä tuo vaatisi. Niin kuin ei varmaan monella muullakaan normaalipainoisella ole.
Toki ymmärrän, että hän ajatteli mun parasta. Mutta kun hänellä ei ollut tietoa leikkauksista, tai no, oli. Hänen tietämyksensä oli 4D-dokumenteista. Hän nimittäin ajatteli, että mä kuolen tuohon leikkaukseen, koska hän on niin monta dokumenttia asiasta nähnyt.
Mutta ensinnäkin noiden dokumenttien tarkoitus on AINA provosoida ja liioitella asioita. Niissä ihmiset on aina TODELLA isoja, en ole varmaan yhtään dokkaria nähnyt, missä leikattu olisi alle 200 kg:n painoinen. Vaan oikeasti niissä näytetyt ihmiset ovat jo siinä kunnossa, etteivät juuri muuta vietä kuin makoile sängyssä. Se on kuitenkin minun arjestani melko kaukana. Joten totta kai noista lähtökohdista leikkaus on aina iso riski.
Enkä halua mitenkään vähätellä, onhan se leikkaus riski aina, jos on ylipainoa. Mutta "meille tavallisille lihaville" se kuolemanriski on 1 leikattu tuhannesta. Ja käsittääkseni Suomessa ei ole kuolemantapauksia ollut, vaikka leikattuja alkaa olla melkoinen määrä. Joten kuolemaa en kyllä kovinkaan paljoa osaa pelätä. Mutta muita komplikaatioita mietin kyllä välillä. Mutta ei se auta kuin toivoa, että kaikki sujuu hyvin, ilman komplikaatioita.
Mutta nyt lopetan tämän romaanin kirjoittamisen. Josko vaikka lauantain kunniaksi katsois jonku leffan.
keskiviikko 4. elokuuta 2010
Paniikki
Lueskelin tuota leikattujen foorumia juuri. Ja tajusin, että itse leikkaushan saattaa olla lähempänä kuin uskonkaan. Vaasaan kuulemma jono vetää uskomattoman nopeasti, jopa 2-3 kk ravintoterapeutin käynnistä saattaa päästä veitsen alle. Ja RT mulla on ensi viikolla. Joten se leikkaus saattaisi olla tosiaan jo aika pian.
Meinaa hiukan alkaa mietityttää. Mihin sitä on itseään laittamassa? Varmasti hyödyllinen leikkaus, mutta jännittää silti. Hirmu paljon.
Meinaa hiukan alkaa mietityttää. Mihin sitä on itseään laittamassa? Varmasti hyödyllinen leikkaus, mutta jännittää silti. Hirmu paljon.
maanantai 2. elokuuta 2010
Arki astui kuvioihin
Arki alkoi taas ja lomat on vietetty. Miten vaikeaa onkaan taas orientoitua työhön, varsinkin kun omassa työpaikassani on menossa sellainen aika, etten yhtään täällä viihtyisi. Asiat eivät oikein toimi, niin kuin niiden pitäisi toimia ja työtä on ihan liikaa. Tosin sama se taitaa olla tänä päivänä vähän joka paikassa, kun kaikkialla tehostetaan toimintoja.
Mä olen koko vuoden katsellut uutta työpaikkaa, mutta ei ole tärpännyt. Hakemuksia on lähtenyt monia, mutta vaikka periaatteessa koulutus pitäisi olla kunnossa, eikä kokemuksessakaan ole puutteita, niin silti ei vaan tärppää. Pakko siis vain kestää täällä kunnes jotain muuta ilmaantuu tilalle.
Mutta tämä arki saa mut muistamaan enemmän myös tätä leikkauspolkua. Ensi viikolla on ravintoterapeutti, sen jälkeen lienen taas hiukan viisaampi asioiden kanssa. Mä niin toivoisin saavani jonkin äkillisen peruutuspaikan leikkaukseen, sen muun hyvän lisäksi mitä leikkaus antaa, saisin ainakin sen pari viikkoa sairaslomaakin samalla. Mutta eipä se senkään suhteen auta kiirehtiä.
Toisaalta taas juurikin tuon mahdollisen leikkauksen vuoksi ajankohta myös työpaikan vaihdolle on todella huono. Koska tuo leikkaus todennäköisesti tulee osumaan johonkin vuoden vaihteen tienoille, tulisi myös se sairasloma juurikin mahdollisen uuden paikan koeajalle. Ja sitä ei koskaan tiedä miten ko. paikassa suhtauduttaisiin parinkin viikon saikkuiluun..
Mutta toisaalta, turhapa moistakaan on murehtia etukäteen. Pitää antaa asioiden vaan mennä omalla painollaan ja katsoa mitä tapahtuu.
Miksi sitä pitääkin olla sellainen ihminen, joka stressaa aina kaikesta mahdollisesta ja mahdottomasta?
Mä olen koko vuoden katsellut uutta työpaikkaa, mutta ei ole tärpännyt. Hakemuksia on lähtenyt monia, mutta vaikka periaatteessa koulutus pitäisi olla kunnossa, eikä kokemuksessakaan ole puutteita, niin silti ei vaan tärppää. Pakko siis vain kestää täällä kunnes jotain muuta ilmaantuu tilalle.
Mutta tämä arki saa mut muistamaan enemmän myös tätä leikkauspolkua. Ensi viikolla on ravintoterapeutti, sen jälkeen lienen taas hiukan viisaampi asioiden kanssa. Mä niin toivoisin saavani jonkin äkillisen peruutuspaikan leikkaukseen, sen muun hyvän lisäksi mitä leikkaus antaa, saisin ainakin sen pari viikkoa sairaslomaakin samalla. Mutta eipä se senkään suhteen auta kiirehtiä.
Toisaalta taas juurikin tuon mahdollisen leikkauksen vuoksi ajankohta myös työpaikan vaihdolle on todella huono. Koska tuo leikkaus todennäköisesti tulee osumaan johonkin vuoden vaihteen tienoille, tulisi myös se sairasloma juurikin mahdollisen uuden paikan koeajalle. Ja sitä ei koskaan tiedä miten ko. paikassa suhtauduttaisiin parinkin viikon saikkuiluun..
Mutta toisaalta, turhapa moistakaan on murehtia etukäteen. Pitää antaa asioiden vaan mennä omalla painollaan ja katsoa mitä tapahtuu.
Miksi sitä pitääkin olla sellainen ihminen, joka stressaa aina kaikesta mahdollisesta ja mahdottomasta?
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)