Onpa hauska huomata, että näillä mun jorinoillakin on lukijoita. Blogi ei kuitenkaan hirmu kauaa ole ollut pystyssä ja silti kävijöitä täällä on aika paljon, mun nähdäkseni ainakin.
Mulla on jotenkin seesteinen olo itseni kanssa tällä hetkellä. Mun asiat on melko hyvin, työkuvioita lukuunottamatta. Mutta sitäkään ei koskaan tiedä milloin se uusi työpaikka nurkan takana kolkuttelee. Nytkin on yksi ajatus, mitä pitäisi alkaa enemmänkin miettiä....saapa nähdä tuleeko siitä mitään. Mutta ainakin jotain virityksiä on jatkuvasti menossa.
Ensi viikon RT mietityttää kovasti. Kaikki leikatut sanoo, että tässä vaiheessa sinne ravintoterapeutille on mukava mennä, että siellä on ollut asiallinen ihminen vastassa, joka ymmärtää tilanteen. Siltikin mietityttää, josko siellä aletaankin saarnata lautasmallista ja rasvojen vähentämisestä tms. Niistähän mä en etukäteen mitään tiedäkään :P.
Itse asiassa, eräs sukulaiseni sanoikin mulle juuri näistä asioista kun kerroin hänelle leikkauksesta. Että miksi en vain kokeile syödä lautasmallin mukaisesti ja käydä joka päivä kävelylenkillä. Kyllä se paino sillä lähtisi laskuun. Oikeasti olisi tehnyt mieli sanoa jo melko pahastikin takaisin, ihan niinkuin mä en olisi koskaan tätä kokeillut. Tai muuta painonpudotuskeinoa. Sanoinkin kyllä sitten, että mikäli hän itse söisi ehkä about 600kcal vuorokaudessa, pukisi 60 kg:n painopuvun päällensä ja eläisi tällä tavalla ihan joka ikinen päivä, niin miten kauan hän sitä jaksaisi. Koska jos mä söisin sen noin 1800 kcal päivässä, olisi se kai normaalipainoiselle suunnilleen sama kuin syödä se 600kcal, ehkä. Hänellä ei siis ollut aavistustakaan siitä mitä tuo vaatisi. Niin kuin ei varmaan monella muullakaan normaalipainoisella ole.
Toki ymmärrän, että hän ajatteli mun parasta. Mutta kun hänellä ei ollut tietoa leikkauksista, tai no, oli. Hänen tietämyksensä oli 4D-dokumenteista. Hän nimittäin ajatteli, että mä kuolen tuohon leikkaukseen, koska hän on niin monta dokumenttia asiasta nähnyt.
Mutta ensinnäkin noiden dokumenttien tarkoitus on AINA provosoida ja liioitella asioita. Niissä ihmiset on aina TODELLA isoja, en ole varmaan yhtään dokkaria nähnyt, missä leikattu olisi alle 200 kg:n painoinen. Vaan oikeasti niissä näytetyt ihmiset ovat jo siinä kunnossa, etteivät juuri muuta vietä kuin makoile sängyssä. Se on kuitenkin minun arjestani melko kaukana. Joten totta kai noista lähtökohdista leikkaus on aina iso riski.
Enkä halua mitenkään vähätellä, onhan se leikkaus riski aina, jos on ylipainoa. Mutta "meille tavallisille lihaville" se kuolemanriski on 1 leikattu tuhannesta. Ja käsittääkseni Suomessa ei ole kuolemantapauksia ollut, vaikka leikattuja alkaa olla melkoinen määrä. Joten kuolemaa en kyllä kovinkaan paljoa osaa pelätä. Mutta muita komplikaatioita mietin kyllä välillä. Mutta ei se auta kuin toivoa, että kaikki sujuu hyvin, ilman komplikaatioita.
Mutta nyt lopetan tämän romaanin kirjoittamisen. Josko vaikka lauantain kunniaksi katsois jonku leffan.
Mulle ei RT ainakaan alkanut saarnaamaan mistään lautasmalleista sun muista - kysyi kyllä millaiset ravitsemustiedot mulla on ja kun kerroin, mitä tiedän ja omaa historiaani hän sanoi, että noinhan se usein menee, että lihavilla ravitsemustieto on usein paljon paremmassa kuosissa jopa kun normaalipainoisilla. Huippu-urheilijat sun muut on tietty erikseen, mutta nyt puhutaankin ihan tavis ihmisistä.
VastaaPoistaJa tuo on niin totta, että ken ei ole kilojensa kanssa taistellut koskaan todella (tähän ei lasketa laihdutin 5 kiloa kesäksi joulun jälkeen ihmisiä) niin ei todella tiedä, mitä se on. Kuvitella voi ja voi yrittää ymmärtää, mutta mua ainakin ärsyttää ihan sikana kaikki ne, jotka alkaa neuvomaan mua muka paremmalla tietämyksellä minusta itsestäni kun minulla itselläni on. ARGH!
Leikkaus ei ole riskitön, kuoleman riski on hyvin hyvin pieni ja komplikaatioita voi ennalta ehkäistä tekemällä neuvojen mukaan (pudota painoa juuri ennen leikkausta maksan takia, nouse jalkeille pian leikkauksen jälkeen ja noudata dieettiä). It's worth it for sure. :)
Mielenkiintoinen olisi tuo näky, kun joku vetäisi 60 kilon ekstra paino päällä 10 kilsan lenkkejä 600 kalorin päivä annoksin..hihi.
Niin ja komplikaatioistakin selviää ajan kanssa, nimimerkki: kokemusta on. Onnea sulle uuteen elämään. Minä kirosin leikkauksen jälkeen koko operaation alimpaan helvettiin, mutta kummasti sitä on mieli muuttunut kun paino tippuu ja jaksamista on tullut roppakaupalla.
VastaaPoistaMun täytyy myöntää, että kuulun niihin ymmärtämättömiin, enkä ymmärrä tuota vertaustakaan. 1800 kcal saa kyllä syödä aika reippaasti, kun valitsee syömisensä oikein. 600 kcal sen sijaan on yksi kunnon ateria päivässä eikä muuta. /tämän takia mulla on vaikeata ymmärtää noinkin painavan ihmisen ongelmaa laihtua, kun kuitenkin saa syödä aika paljon ja silti jää vajetta.)
VastaaPoistaKalorilaskurin mukaan sinun kokoisen naisen peruskulutus ( todella kevyt aktiivisuustaso) olisi n. 2300 kcal/ päivä. siihen nähden 1800 kcal kuulostaa aika sopivalta vajeelta.
En kirjoita tätä pahalla, vaan mulla heräsi oikea uteliaisuus. Itselläni ylipainoa on "vain" parikymmentä kiloa (painan 74 kg), koitan syödä 1200-1400 kcal ja sillä on paino lähtenyt mukavasti laskuun. Tilanteemme eivät ole likimainkaan samat, ymmärrän sen.
Haluaisin kovasti ymmärtää pointtiasi, olisiko mahdollista, että kirjoittaisit aiheesta lisää?
Yst. terv. Marika
Marika, kyllä mä sen itsekin tiedän, että siihen 1800 kcal:n saa syödä aika paljon. Mutta silti se tarkottaisi, että sitä syömistä pitäisi tarkkailla ihan koko ajan ja ihan joka hetki. Ja tuolla vajeella mä laihtuisin ehkä noin 500g per viikko, sen suositellun. Ja jos ylipainoa on n. 60kg, mietipä kuinka kauan sen pudottamiseen menisi. Ja koko tuon ajan joutuisi tarkkailla syömisiään joka suupalalta. Jossain vaiheessa vähentää kalorimäärää, kun oma peruskulutus pienentymisen myötä laskisi.
VastaaPoistaPlus tietysti kun siihen ihannepainoon joskus pääsisi, pitkän työn jälkeen, pitäisi silti ihan jatkuvasti tarkkailla niitä syömisiään, ettei paino nousisi takaisin.
Minusta ei ole siihen hitaaseen laihduttamiseen. Mä olen sitä monet kerrat yrittänyt, mutta sinni ei vaan riitä. Ei se niinkään siihen kaadu, ettenkö olisi tyytyväinen siihen ruokamäärään. Vaan ennemmin siihen, etten jaksa pitää tarkkaa kirjaa syömisistäni. Siihen minusta ei vain ole.
Ja tämän tosiaan ymmärtää varmaan vain sellainen, joka on itsekin sairaalloisen ylipainoinen. Se 20 kg:n pudottaminen ei tunnu miltään, sen voisin tehdä tuosta noin vain. Mutta kun sen 20kg on pudottanut, se ei vielä edes näy juuri missään, omasta mielestä ainakaan. Olen sen pudottanut useammankin kerran, mutta jossain vaiheessa se sinni siihen jatkuvaan tarkkailuun silti loppuu. Ja siinä vaiheessa paino lähtee takaisin ylöspäin. Ja ihan normaaliruualla, liian isoilla annoskoolla. Herkut ei ole se mun ongelma, vaan nimenomaan liian isot annoskoot. Ja nämä annoskoot johtuvat pitkälti myös siitä venyneestä mahalaukusta....hankala saada iso mahalaukku pienemmällä määrällä täyteen. Joten juuri tähän sillä leikkauksella se suurin apu onkin luvassa. Mahalaukun saa pienemmäksi, joten ne annoskootkin pienenevät ikään kuin kaupan päälle.
Ja lisäänpä vielä, että ei tämä leikkauskaan mikään oikotie onneen ole. Mutta erittäin hyvä apukeino siltikin. Kyllä tuo on kuitenkin henkisesti ja fyysisestikin niin suuri prosessi, ettei se todellakaan oikotieltä vaikuta silti. Ja syömisiään siinäkin joutuu tarkkailla, mutta ihan toiseen tyyliin. Ja kun se mahalaukku on pienempi, niin myös huomattavasti helpommin.
VastaaPoista