Arki astui kuvioihin

Arki alkoi taas ja lomat on vietetty. Miten vaikeaa onkaan taas orientoitua työhön, varsinkin kun omassa työpaikassani on menossa sellainen aika, etten yhtään täällä viihtyisi. Asiat eivät oikein toimi, niin kuin niiden pitäisi toimia ja työtä on ihan liikaa. Tosin sama se taitaa olla tänä päivänä vähän joka paikassa, kun kaikkialla tehostetaan toimintoja.
Mä olen koko vuoden katsellut uutta työpaikkaa, mutta ei ole tärpännyt. Hakemuksia on lähtenyt monia, mutta vaikka periaatteessa koulutus pitäisi olla kunnossa, eikä kokemuksessakaan ole puutteita, niin silti ei vaan tärppää. Pakko siis vain kestää täällä kunnes jotain muuta ilmaantuu tilalle.

Mutta tämä arki saa mut muistamaan enemmän myös tätä leikkauspolkua. Ensi viikolla on ravintoterapeutti, sen jälkeen lienen taas hiukan viisaampi asioiden kanssa. Mä niin toivoisin saavani jonkin äkillisen peruutuspaikan leikkaukseen, sen muun hyvän lisäksi mitä leikkaus antaa, saisin ainakin sen pari viikkoa sairaslomaakin samalla. Mutta eipä se senkään suhteen auta kiirehtiä.
Toisaalta taas juurikin tuon mahdollisen leikkauksen vuoksi ajankohta myös työpaikan vaihdolle on todella huono. Koska tuo leikkaus todennäköisesti tulee osumaan johonkin vuoden vaihteen tienoille, tulisi myös se sairasloma juurikin mahdollisen uuden paikan koeajalle. Ja sitä ei koskaan tiedä miten ko. paikassa suhtauduttaisiin parinkin viikon saikkuiluun..
Mutta toisaalta, turhapa moistakaan on murehtia etukäteen. Pitää antaa asioiden vaan mennä omalla painollaan ja katsoa mitä tapahtuu.

Miksi sitä pitääkin olla sellainen ihminen, joka stressaa aina kaikesta mahdollisesta ja mahdottomasta?