Ja olotila on ristiriitainen.
Lääkärin mukaan viralliset suositukset sanovat, että mun painoindeksi on liian matala ja että mä olen liian terve. Mä en voi käsittää, jos bmi on 42 ja rapiat päälle, voiko se oikeasti olla liian vähän? Todella vaikea uskoa!
Liitännäissairauksia mulla ei tosiaan vielä ole, mutta mä TIEDÄN ettei mene kuin muutama vuosi ennen kuin niitä tulee. Mun isällä on kakkostyypin diabetes, verenpainetauti, uniapnea ym. Samoin on mun isoisällä, niin kuin oli myös toisella, joka on jo siirtynyt pilvien päälle asustamaan.
Mä olen viimeiset 15 vuotta ollut käytännössä lähes jatkuvasti jonkinlaisella laihdutusmetodilla yrittämässä saada painoa alas. Kaikki mahdolliset on jo kokeiltu, en enää keksi mikä voisi olla se taika, jota ei vielä ole kokeiltu -- leikkausta lukuunottamatta. Jos mä en ihan koko ajan katso mitä suuhuni laitan, lihon ja lihon vain. Mun pitää tarkkailla syömisiäni ihan jatkuvasti, takuulla enemmän mitä hoikkien kanssasisarieni. Ja laihdutuksesta ja painonhallinnasta tiedän takuulla yhtä paljon mitä ravitsemusterapeutit, teoriassa. Käytäntöön en saa tietojani oikealla tavalla sovellettua.
Anyway, lääkäri oli ihana. Hän ymmärsi ja hänestä oli hyvä, että mä koitan hakea apua ENNEN kuin sairastun. Mutta koska GBP (gastric bypass) leikkaus on niin kallis, siinä on tarkat kriteerit. Minä kyllä hiukan kyseenalaistin asiaa, että kumpikohan tulee lopulta edullisemmaksi, leikata minut nyt ja estää sillä ne tulevat liitännäissairaudet vaiko hoitaa niitä sairauksia sitten muutaman vuoden kuluttua. Minä olen 100% varmasti täysin saman poliklinikan asiakas muutaman vuoden kuluttua, jos en nyt saa sitä kautta apua. Mutta jos saisin leikkauksen, en välttämättä palaisi tuolle polille enää koskaan.
Ja tämä lääkäri tosiaan ymmärsi tuskani ja oloni. Mutta hän ei voi tehdä lopullista päätöstä. Sanoi vain, että hän suosittaa minua eteenpäin ja yrittää puhua mun puolesta ylilääkärille, joka sen päätöksen lopulta tekee. Joten nyt kaikki lukijani, toivottavasti pidätte peukut pystyssä!
En tiedä milloin tuosta päätöksestä saan tietää. Pitää soitella vaikkapa viikon päästä polille ja kysyä osaavatko sanoa aikataulusta mitään.
Mutta vähän silti etenee hommat. Tämän päivän lääkäri laittoi joka tapauksessa lähetteen ravintoterapeutille jo eteenpäin. Sitä käyntiä vaaditaan sairaalassa ennen leikkausta. Ja siellä käydään läpi se ennen leikkausta tapahtuva ENE-dieetti. Siitähän mulla jo kokemuksia onkin takana, joten käytännössä tuttua hommaa. Mutta varmasti siellä puhuttaisiin myös leikkauksen jälkeisestä elämästä.
Elämäni yksi suurimmista haaveista on nyt kiinni yhden ihmisen lausunnosta. Ja tätä ihmistä minä en ole koskaan edes nähnyt. Kumpa hän osaisi päättää oikein pelkkien papereideni perusteella.
Itse en koskaan uskaltaisi tai haluaisi mennä laihdutusleikkaukseen. Tiedän erään ihmisen, jolla tämä vatsalaukun ympärille laitettu panta oli lopulta syöpynyt ja tästä syystä häneltä oli pitänyt käytännössä leikata koko vatsalaukku pois. Nyt hänen ruokailunsa tapahtuukin sitten aivan eri tavalla kuin normaalisti.
VastaaPoistaItse en ottaisi sellaista riskiä, mutta jos koet sen olevan ainut vaihtoehto itsellesi ja itsekuria ei löydy tarpeeksi muihin laihdutusmetodeihin, niin toivotan onnea leikkaukseen ja sen jälkeiseen elämään!
Juu no itse asiassa noita pantaleikkauksia ei enää nykypäivänä edes tehdä. Juurikin noiden sen aiheuttamien komplikaatioiden vuoksi.
VastaaPoistaViime vuosina toisenlaisia leikkauksia on tehty Suomessa enemmän ja mahalaukunohitusleikkauksilla on saatu todella hyviä tuloksia. Ja komplikaatiot ovat harvinaisia. Joten mä luotan lääkäreiden ammattitaitoon.
Mutta ei se laihdutus pelkästään siitä itsekurista ole kiinni. Sen ymmärtää sellainen, jolla itsellääkin on reilusti ylipainoa, en usko että kukaan muutaman kilon kanssa kamppaileva tulee sitä asiaa kunnolla koskaan ymmärtämään.
Mä tiedän, että pystyisin laihtua muillakin keinoilla. Mutta tiedän myös, ettei se tulos olisi pysyvä. Mutta siihen tuloksen pysymiseen vaikuttaa niin monta muutakin tekijää kuin itsekuri. Joten minä olen valinnut tämän tien, koska tiedän sen olevan ainoa itseäni auttava keino. Hyvä jos ei kaikkien sitä tarvitse valita :).