Aiemminkin on pari kertaa tullut dumping-oireita, mutta tänään se yllätti ihan totaalisesti! Lähdettiin aamulla työkaverin kanssa kokoukseen tuonne parin tunnin ajomatkan päähän. Kokouksessa päätettiin, että vedetään se ilman lounastaukoa, niin menee tehokkaammin. Kotimatkalle lähdettyä työkaveri ehdotti, että napataan subit mukaan autoon subwaysta. Noh, minähän otin myös aterian, 15 cm:n subin, limsan ja sipsipussin (sen ajattelin tuoda lapsille kotiin). Autoon päästyä aloin syödä leipääni.....hotkaisin kaksi tai kolme isoa haukkua ja vähän limsaa päälle.....mä siis yksinkertaisesti UNOHDIN koko leikkauksen. Ja siihen jäi sen subin syönti! Niin järkyttävä polte alkoi kurkussa ja rintalastassa, että miehelle kuvailinkin että niinkuin olisi sitä gastroskopia letkua pidetty tuolla paikoillaan. Ja oksetti ihan hirmusti, mietin jo että pyydänkö työkaveria ajamaan tien sivuun, että käyn tien penkalla laattaamassa. Puhumaan en kyennyt koko aikana. Vajaan puoli tuntia se olo kesti ja sitten se yhtäkkiä loppui yhtä nopeasti kuin alkoikin.
Tämä on siis se kurja puoli leikkauksesta, mutta missään nimessä ei niin kurja, ettäkö sen vuoksi kaduttaisi leikkaus. Tälläkin kertaa kyseessä oli puhtaasti oma moka, kun vain unohdin. Se vissiin johtui tuosta ruuan laadusta.....subin kun on tottunu hotkaisemaan nopeasti, niin samaan tuttuun tyyliin sitä alkoi syömään. Eli hitaalla syömisellä olisin varmasti puolet leivästä saanut alas helposti.
Kurjintahan tilanteessa oli se, että tämä kyseinen työkaveri ei ole niin läheinen, että hän leikkausesta tietäisi. Joten en voinut sanoa mitään....toisaalta en kyllä pystynytkään puhua juuri silloin.
Mutta siitäkin selvittiin, ja ehkä taas hetken muistaa syödä h-i-t-a-a-s-t-i!
Sen sijaan illan pikkujoulut sujui loistavasti. Seisovasta pöydästä otin ruokia lautasellisen ja maistelin niitä hitaasti. Jossain vaiheessa ei tehnyt enää mieli, joten syöminen jäi siihen. Ja se mikä on outoa, niin se lopettaminen on niin luonnollista! Aiemmassa elämässä kun olisin varmasti hakenut vielä toisenkin lautasellisen ja syönyt itseni ähkytäyteen! Nyt ei vain oikeasti tehnyt mieli, vaan siitä selvisi tuolla ja olin todella tyytyväinen. Mä en voi käsittää miten tästä hommasta on tullut niin luonnollista. Näin niitä ruokia kuuluisikin syödä....ja näinhän mun on toki pakkokin syödä lopun ikääni =D. Tämä on ihanaa!!
Voin kuvitella tuon että unohdit leikkauksen. Olenkin monta kertaa miettinyt että kuinka kaikissa tilanteissa muistaa syödä hitaasti ja ns. oikein. Näin lihavana se on ainakin minulle normaalia että olen jo syönyt liikaa/ns.väärin kun vasta ymmärrän mitä tuli juuri syötyä. Älytöntä!
VastaaPoistaSinulla on mahtava tapa kirjoitella tätä blogia, kiitos siitä! Aiemmin olen kirjoittanut muutaman kommentin anonyyminä, nyt sain vasta luotua nimen.
Ai niin vielä yksi juttu. Luin aiemman kommenttisi, mieletöntä kuinka hyvin ensimmäinen kuukautesi leikkauksesta on mennyt. Ja mikä painon pudotus ensimmäisen kuukauden aikana! Olen tosi happy puolestasi!
Heippa,
VastaaPoistaOnpa kiva saada "nimi" sinne anonyymiteetille, tietää ainakin jos tulee samalta henkilöltä kommenttia.
Kiva, jos blogia on mukava lukea. Itsestä aina tuntuu, kun vertailee muihin blogeihin, että tästä ei tule mitään. Mutta onneksi onnistuu silti saamaan lukijoitakin =)
Niin ja kiitos tsemppauksesta, itselläkin on hyvä mieli tuosta pudotuksesta!!