Gastroskopia ohi

Huh, se ohi! Oli se kyllä melkoinen kokemus! Muutaman kerran joutui yökkäillä kyllä, vaikka miten koitti estää. Alku oli kamalin, kunnes letku pääsi perille saakka. Sen jälkeen liikkeitä ei olisi kunnolla huomannut, jos ei olisi nähnyt kun sitä liikutetaan. Jossain vaiheessa päätinkin laittaa silmät kiinni ja keskittyä hengittämään, jolloin helpotti hiukan. Muutama minuutti meni, kunnes tuli iso yökkäys ja kuulin maagiset sanat: "Nyt se ohi, meni tosi hienosti"! Ja rehellisesti sanottuna tuossa vaiheessa tuntui, että koko toimenpide olisi kestänyt vain pari minuuttia.

Kamalinta minusta oli se, kun se nielu puudutettiin ennen toimenpidettä. Juuri kun nielaisin puuduteaineen, soi lääkärillä puhelin. Ja hän puhui siihen muutaman minuutin, joten tuo aika oli aivan kamala. En pystynyt nielaisemaan, vaikka pahanmakuisen puuduteaineen takia olisi sitä kaivannut. Jouduinkin sylkeä hoitajan antamaan kuppiin :(. Puhuminenkin oli hankalaa, kun koko suu oli niin oudon tuntuinen.
Onneksi tuon puudutteen vaikutus ei kestänyt kauaa, kun pääsin toimenpidehuoneesta ulos, sujui nieleskelykin jo normaalisti.

Nyt olen tuon toimenpiteen jälkeen pitänyt sairaslomapäivää. Oma pomoni on terveydenhuoltoalalta, joten hän "käski" jäädä kotiin toipumaan toimenpidepäiväksi. Ja tuo oli kyllä ihan hyvä vinkki. Olo on ollut koko päivän vähän heikko. En ole kauheasti saanut syötyä, lähinnä olen juonut. Ja maha on jotenkin hellä. Ikään kuin alkavassa vatsataudissa. Joten varmasti tosiaan hyvä ratkaisu levähtää kotona.

Mutta on tämä toimenpide tainnut tosiaan jännittää kovasti. Näin nimittäin viime yönä untakin siihen liittyen. Unessa olin ostamassa grilliltä hampurilaista (mitä tapahtuu oikeassa elämässä äärimmäisen harvoin, meidän perhe kun ei ole oikein grilliruoan ystävä). Kun sain unessa hampurilaisen käteeni, muistinkin että enhän mä saa syödä mitään, kun mulla on tuo tähystys. Katsoin kelloa, se oli 8.55. Eli aika olisi viiden minuutin päästä. Siinä sitten pohdin, että heitänkö hampparin sellaisenaan roskiin vai säästänkö ja lämmitän ja syön sitten tähystyksen jälkeen.
Tässä vaiheessa heräsin säikähtäen katsomaan kelloa, että olenko jo auttamattomasti myöhässä =D. Mutta hyvin ehti vielä, ei ollut herätyskellokaan vielä soinut =D

Mutta luojan kiitos se on ohi. Ja siitä on selvitty hengissä. Loput tutkimukset eivät sitten olekaan lainkaan niin pahoja. Ja itse leikkauksessakin sitä nukkuu ja ennen nukutusta saa niin hyvä tropit, että tuskin on mukana maailman menossa enää siinä vaiheessa =D.
Kyllä sitä silti välillä miettii, että mihin sitä on päänsä pistänyt. Mutta toisaalta miettii myös sitä lopputulosta....ja sitä onnistuisiko sinne samaan tulokseen pääsemään ilman leikkausta. Mutta eikö jo 15 vuoden kokemus painotaistelun kanssa kerro julmaa totuutta. Ilman perusteellista apua, koko homma olisi melko mahdoton tehtävä...