Viikko takana, kolme edessä. Pakko myöntää, että viikonloppuna sorruin hiukan. Lauantaiaamuna söin yhden keitetyn kananmunan. Ja eilen illalla nappasin kaksi juustosiivua, kun lapset söivät iltapalaa. Hyi minua. Mutta jos tuohon koko ene kaatuu, niin saa kaatua =D.
Olo on edelleen ihan ok. Nälkä kylläkin välillä kurnii mahassa, hävettää aivan kun töissä välillä maha murisee. Mutta se on kaiketi normaalia. Lisäki ärsyttää kyllä, kun tässä työpaikan rakennuksessa on toisessa päässä ruokala....arvatkaa vain miten hyvät tuoksut sieltä tänne leijailee. Jotenkin enen aikana on muutenkin hajuaisti herkempi, niin nuo tuoksut on melkoiset ihania.
Mutta minä selviän. Vesipullo on vieressä, siitä koitan hörppiä vähän väliä.
Enää kolme viikkoa ja muutama päivä. Sitten saa taas syödä, tosin ihan eri lailla kuin aiemmin. Jänskättää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti