Day 3

Eilinen päivä sujui ihan mukavasti. Pientä päänsärkyä oli illalla, mutta buranaa nassuun, niin siitä selviää kyllä.

Nyt on päivä 3 ja tämä on selkeästi se pahin päivä. Alkaa olla vähän huono olo jo, vaikka kovasti olen yrittänyt vettä litkiä pitkin päivää. Pitäisi kaiketi vetäistä päivän ensimmäinen pussi, en ole vielä sitä ottanut. Mutta nyt olen töissä sellaisessa tilanteessa, etten ihan vielä saakaan otettua. Onneksi on tuo vesipullo tuossa vieressä!
Mutta jos tämä olo on tänään tämä, tiedän että kun vain jaksan sinnitellä pari päivää, se alkaa helpottaa. Nyt aletaan lähestyä ketoosia ja kun se vihdoin saavutetaan, olo tulee taas hyväksi ja energiseksi.
Eilisen päivän oli jatkuvasti menossa, töistä suoraan kokoukseen ja kun vihdoin ehdin kotiin, olikin lasten iltatoimien aika ja siinähän se oli päivä huvennut.
Tänään aion ottaa vain rennosti koko illan. Päivällä meillä käykin meidän siivooja, eli tiedän ettei edes siivouksista tarvi tänään murehtia. Ja mies saa huolehtia muun perheen ruuanlaitosta.
Tänään keskityn siis vain sietämään tämän pahan olon pois.

Erilaisia ajatuksia tässä leikkauksen tiimoilta pyörii kyllä melkoisesti päässä. Tuntuu oudolta ajatus, että mä pienenen nyt koko ajan, enää koskaan en paina yhtä paljon mitä painoin eilen. Ja huomenna painan jälleen vähemmän mitä tänään. Kohta nämä tällä hetkellä päälläni olevat vaatteet jäävät isoksi, sitten saan siirtää ne lopullisesti kirpputorilaatikkoon.
Tokihan olen aiemminkin pudottanut painoa, useaankin otteeseen. Ja aina olen ajatellut samoin, että ei enää koskaan näin suureksi. Ja ettei koskaan enää isoja vaatteita tarvita. Mutta on tässä silti jotain ihan erilaista, tällä kertaa tietää että se on fakta, enää ei ole mahdollista kasvaa näihin mittoihin. Aika huikea tunne :)