tiistai 12. lokakuuta 2010

Esikäynti

Eilen kävin Vaasassa esikäynnillä. Juttelin pitkään sairaanhoitajan kanssa, käytiin hänen kanssaan koko prosessi läpi tarkkaan. Tapasin myös leikkaavan kirurgin sekä anestesialääkärin. Kirurgi oli sitä mieltä, että leikkaus tulee todennäköisesti sujumaan erinomaisesti, koska ylipainoni on "kohtuullinen" ja liitännäissairauksia ei ole. Maksakin oli normaalin kokoinen, eikä sappikiviä löytynyt ultrassa.
Anestesialääkäri oli myös sitä mieltä, että ilman liitännäissairauksia leikkaus tulee sujumaan hienosti. Etenkin kun minulla ei aiemmissakaan nukutuksissa ole ollut ongelmia ja viimeisimmästä kerrasta ei ole edes kauhean pitkää aikaa.

Lisäksi kävin sprirometriassa puhaltelemassa ja labrassa. Verta otettiin hirmuiset määrät ja sydänfilmi tarkistettiin.
Vielä olisi edessä yksi verikoe ensi maanantaina, sitten keskiviikkona otan jo ensimmäiset lääkitykset leikkaust varten ja torstaina sitten olenkin leikkuupöydällä. Hui!

Ene on sujunut...vaihtelevasti. Sortumisia on ollut jonkin verran kyllä, pakko myöntää. Mutta paino on silti laskenut mukavasti, joten se on kaiketi pääasia. Enen suhteen sain myös synninpäästön -> saisi mennä vielä pari kiloa alemmas paino, mutta vaikka ei menisikään, se ei haittaisi. Lisäksi mulla on tulossa eräs reissu loppuviikolla, joten lääkäri sanoi, että siellä saa syödä, kunhan ei ihan mässäilylinjalle lähde! Lupasin olla muut päivät tiukalla enellä ja sitten syödä nätisti tuolla reissussa. Hyvä diili =D

3 kommenttia:

  1. Moi! Minä olen myös alkanut harkitsemaan leikkausta yhä vahvemmin, mutta ironista kyllä, minä olen kuulemma liian laiha siihen...
    Saanko kysyä, että mikä sinulla oli se ns. viimeinen korsi, ettet enää uskonut, että pystyisit normimetodein laihduttamaan? Koska minulta alkaa ihan tosissaan usko loppua omaan onnistumiseen...
    Onnea leikkaukseen, kyllä se varmasti sujuu hyvin! :)

    VastaaPoista
  2. Toivottavasti on antoisa reissu. Ei enää montaa päivää jäljellä H-hetkeen. Millaisella mielellä?

    Hengessä olen kovasti mukana ja toivotaan, et kaikki menee kuin kirjoissa. Ihanteellinen potilas, ihanteellisen helppo leikkaus - peukut sojossa!!

    VastaaPoista
  3. J.B. Mä en oikeastaan osaa sanoa mikä sen kamelin selän katkaisi. Mä vaan jossain vaiheessa tajusin, että mä olen viimeiset 15 vuotta, ja oikeastaan sitä ennenkin jo, elänyt ruoan ympärillä. Niin että joka ikinen kerta, kun laitan suuhuni jotain, koen siitä huonoa omatuntoa. Oli se sitten terveellistä tai epäterveellistä ruokaa ja tarpeen tai ei. Ja siitä huolimatta olen sairaalloisen lihava, enkä aina pysty sitä ruokaa vastustamaan niin, että saisin painon pysyvästi alas.
    Lopulta aloin googlettaa tietoa leikkauksesta, olin telkkarista nähnyt dokkareita asiasta aiemmin. Sitten eksyin leikattujen foorumille, jossa sain sen viimeisen varmuuden asiaan. Tämä on mun juttu. Tämä on se keino, joka mulla onnistuu. Mulla on ihan yltiöpositiivinen olo tähän hommaan, vaikka tiedostankin silti myös ne riskit taustalla.

    Minkä painoinen sinä olet? Tai ennemminkin, mikä on sun bmi?

    VastaaPoista