Eilen olin juhlissa. Tilaisuus oli erittäin virallinen ja siellä ei kukaan tiennyt suunnitelmistani. Ruokailuun kuului alkuruoka, pääruoka ja jälkiruoka. Mietin miten asian hoidan, mutta noin vain se hoitui, eikä kukaan tainnut huomata mitään erityistä :)
Alkuruuaksi oli jotain kasvissosekeittoa, sitä maistelin muutaman lusikallisen. Pääruokana oli possun pihviä (onneksi leivittämätöntä), perunapaistosta ja kasviksia. Siitä annoksesta söin pihvin ja kasvikset. Ja jälkkäriksi oli jäätelöä suklaakastikkeen kera. Jäätelöstä maistoin pari teelusikkaa.
En usko, että kukaan kiinnitti millään tavalla huomiota vähiin syömisiini, tarjoilijaa lukuunottamatta. Hän kysyi joka kerta hakiessaan lautasiani, että maistuiko. Enkä kyllä kuullut, että hän muilta olisi moista kysellyt =D. Mutta nätisti vain vastasin, että oli oikein herkullista, niin kuin kyllä olikin! Mutta olen erittäin ylpeä siitä, miten sain tilanteen hoidettua! Eikä se tuntunut edes vaikelta.
Juhlien jälkeen mietin, että tähän tapaan se tulee todennäköisesti menemään lopun ikääni. Juurikin näillä kolmen ruokalajin illallisilla voin maistella omista annoksistani, mutta tuskin saan kaikkea syötyä silti. Sain siis oikein hyvää harjoitusta!
Leikkaukseen vajaa kolme viikkoa. Monenlaisia ajatuksia risteilee päässäni melkoisesti. Toisaalta odottaa kovasti, toisaalta pelottaa kovasti. Varsinkin noiden eilisen syömisten jälkeen mietin, että voisihan tällä tavalla jatkaa vain lopun ikää, sillä siitä selviäisi. Kun ei se tosiaan nyt tunnu edes vaikelta.
Mutta mutta. Mä tunnen itseni. Tällä hetkellä mulla on ääretön tsemppi päällä, aivojen tsemppivipu käännetty oikeaan asentoon. Valitettavasti se vipu ei tule ikuisesti tuossa asennossa pysymään, vaan se kääntyisi liian helpolla sieltä takaisin. Joten mä tiedän tämän olevan mulle oikea ratkaisu. Mutta silti niitä erilaisia ajatuksia pyörittelee päässään koko ajan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti