Mitä teen sitten kun olen laihempi?

Tämä kysymys pyöri mun huulilla vielä pari vuotta sitten, ollessani isoimmillani ikinä, juuri hetki ennen leikkausta. Ja ne asiat mitä tuolloin mietin:
- voin ostaa ihania, ihania vaatteita, minun ei tarvi vilkaistakaan plus-kokojen puolelle kaupassa
- mahdun istumaan lentokoneessa, niin että saan pöydän laskettua
- mahdun ylipäänsä istumaan lentokoneessa mainiosti
- voin pukeutua kauniisti ja näyttää hyvältä
- mahdun huvipuistossa kaikkiin laitteisiin ja turvakaaret menee kiinni
- huvipuistossa ei tule missään laitteessa painoraja vastaan
- voin juosta tuntematta, että kuolisin sadan metrin jälkeen
- voin kävellä kadulla ilman, että kukaan kiinnittää huomiota siihen miten iso olen.

Ainakin näistä haaveilin aiemmin, joskus olen johonkin laihisfoorumillekin näitä listannut. Ja tiedättekö mitä? Joka ikinen näistä kohdista on toteutunut. Se on käsittämätöntä, kun yhtäkkiä se iskee tajuntaan, että elämän suurimpien haaveiden lisäksi myös nämä ovat toteutuneet. Vaikka ne saattavat normaalipainoisesta tuntua kummallisilta asioilta, runsaasti ylipainoiset tietävät tasan tarkkaan miltä näiden toteutuminen tuntuu.

Lentokonehaaveet on toteutuneet jo muutamaankin otteeseen. Muistan, kun ensimmäistä kertaa "pienenä" menin koneeseen, mun oli pakko koittaa laskea se tarjotinpöytä. Ihan vain siksi, että näin miten hyvin sinne väliin mahduin. Samoin junassa oli pakko kokeilla miten se tarjotin eteen mahtui. Huvipuistossa olen päässyt joka ikiseen laitteeseen, ei tullut painoraja vastaan. Ja turvakaaret mahtuivat kolahtamaan helposti kiinni jopa lasten laitteissa. Toki olen aina onneksi niihin isompanakin mahtunut, mutta silti tämä tuntui nyt kivemmalta. Vaatteita voisin ostella paljon paljon ja vielä enemmän. Harmi, kun tilipussi tulee uhkaavasti liian usein vastaan. Juokseminen sujuu, pari-kolme kilometriä mukavasti. Seuraava haave sen suhteen olisi puolimaraton. Mä olen tainnut tulla hulluksi :S Ja kadulla ei varmaankaan enää kukaan katso sillä silmällä, että jopas tuossa on iso nainen. Päinvastoin, sitä saa ihan erilaisia, hyväksyviä ja jopa ihailevia katseita välillä. Uskomatonta. Vaikka sinällään elämä ei suuresti ole muuttunut laihtumisen myötä, tuntuu useat elämän pienet vivahteet silti paremmilta.

Voi kun tämän onnellisuuden näistä asioista muistaisi aina arjessa pitää mukana.