sunnuntai 12. elokuuta 2012

Vaatekatsausta ja minäkuvaa

Ihan alkuun, oli mukavaa huomata, että blogiini oli tullut uusia lukijoita. Tervetuloa!

Täällä on tehty vaateinventaariota. Osan vaatteista olen toki jo laittanutkin eteenpäin tässä matkan varrella. Mutta aika paljon oli vielä vanhoja vaatteita jäljelläkin. Ja oikeastaan vasta nyt, kun käy niitä läpi, sitä tajuaa kunnolla miten suuri sitä on ollut. Silloin isoimmillani en koskaan edes ymmärtänyt sitä omaa kokoani. Ja nyt kun olen pienempi, en silti ymmärrä omaa kokoani =D
Aiemmin suurimmillaan vaatteet olivat kokoa 54/56. Varmaan toki suurimmaksi osaksi kokoa 52. Joka tapauksessa mahdottoman suuria telttoja.
Tällä hetkellä suurin osa vaatteistani on kokoa 42. Osa jopa vähän pienempiä. Isompana mä aina ajattelin, että jos joskus saan vedettyä koon 44 päälleni, olen ikionnellinen. Mutta jälleen kerran saan huomata sen, että nälkä kasvaa syödessä. Tuo 42 tuntuu muka suurelta koolta, vaikka se taitaa olla suomalaisten naisten yleisimpiä kokoja. Silti sitä miettii, että jos joskus se 38 mahtuisi....

Vähän mietityttää kyllä, että milloin minusta on tullut niin .... pinnallinen. Mä alan kuulostaa juuri siltä, miltä turhamaiset naiset mielestäni kuulostivat silloin kun olin suurempi. Jos joku silloin sanoi, että haluaisi pudottaa 5-10 kg, se kuulosti minusta tosi turhamaiselta. Vaikka en sitä koskaan ääneen sanonut, teki mieli joskus sanoa, että katso peiliin ja mieti vähän. Että tässä vieressäsi on ihminen, joka voisi helposti pudottaa 50 kg, olematta silti liian laiha. Se oikeasti välillä suoraan sanottuna ketuttikin, että joku murehti tuollaisista kilomääristä. Miksi sitten minustakin on tullut juuri samanlainen? Onko se sitten oikeasti niin, että ihmiset eivät osaa katsoa itseään realistisesti sieltä peilistä. Onko omakuva aina niin vaikea käsittää? Toisaalta omassa tapauksessani sen ymmärrän, enhän ole tottunut tämänkokoiseen kehoon, kun olen tätä vasta lyhyen aikaa kantanut. Mutta onko se niin, ettei tähän totu koskaan? Tulenko aina olemaan sellainen, joka haluaisi pudottaa vielä muutaman kilon? Saada vielä hiukan litteämmän vatsan? Tai hiukan muodokkaamman takapuolen? Onko ihminen koskaan täysin tyytyväinen itseensä? Ja jos on, miten tuon tyytyväisyyden voi saavuttaa?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti