Hiljaiselosta päivitystä

Mä huomaan, että aina muutaman kuukauden välein tulee tämä päivitysinspiraatio. Saapa nähdä milloin taas seuraavan kerran innostun tänne rustailemaan, en uskalla mitään luvata. Mutta tässä kun on vielä muutama lomaviikko edessä, niin sitä on enemmän aikaa seurailla myös tätä nettimaailmaa ja sitä kautta myöskin omille päivityksille aikaa edes välillä.

Mä lueskelin äsken Sitten kun -blogia ja mietin, että mä en ole tainnutkaan tuosta hiustenlähtöasiasta tänne koskaan mitään kirjoitella. Ehkä. Joten tässäpä jotain mietteitä siitä. Leikkauksen läpikäyneille, tai varmasti myös monelle muulla tavalla paljon painoa pudottaneelle, taitaa hiustenlähtö olla melkoisen tuttu ongelma. Sitä se oli myös minulla. Muutama kuukausi leikkauksesta, alkoi hiuksia irrota melkoisen paljon. Harjaan jäi joka kerta iso kasa tukkaa ja tuntuu, että vessan lavuaarikin oli aina täynnä mun hiuksiani, kun olin siinä itseäni laittanut työkuntoon. Vitamiineja söin toki säännöllisen epäsäännöllisesti (pakko myöntää, etten ole niiden suhteen kyllä tarpeeksi orjallisesti ohjeita noudattanut *nolo*). Ja veriarvot oli kaikissa tarkastuksissa hyvät. Silti hiuksia vain irtosi. Ja myös kynnet tuntuivat olevan melko huonossa kunnossa jossain vaiheessa. Mutta myös tästä ongelmasta selvittiin ajan kanssa. Jossain vaiheessa hiustenlähtö lakkasi ja kynnet alkoivat vahvistua. Uutta hiusta alkoi kasvaa ja olikin vaihe, jolloin muutenkin ohuissa hiuksissani oli inhottava muutaman sentin mittainen sänki. Ja tuolloin kampaaja ei suositellut edes kovia värikäsittelyjä hiuksiini, että se pääsisi vahvistumaan kunnolla. Eli jollain huuhteluilla mentiin ja täytyy myöntää, etten ehkä ollut tuossa vaiheessa kaikkein edustavimmillani. Nyt kuitenkin tuosta selvittyäni, hiukset ovat ehkä jopa aavistuksen aiempaa vahvemmat. Sänki on saavuttanut muun hiuksen pituuden ja tämä pää alkaa olla taas ihan kiva, varsinkin kun saa taas väriäkin siinä käyttää paremmin! :)

Toinen asia, mikä saattaa muuttua leikkauksen tai painonpudotuksen myötä, on kuukautiskierto. En tiedä olenko kauhean pätevä tästä asiasta sinänsä puhumaan, kun itselläni on hormonikierukka, joka saattaa myös vaikuttaa kiertoon. Mutta silti siinä on tullut muutoksia. Aiemmin kierukka oli välillä jopa kadottanut kuukautiseni lähes kokonaan, tai ainakin ne tulivat hyvin hyvin harvakseltaan (pari kertaa vuodessa) ja epäsäännöllisesti. Nyt kuukautiskiertoni on päivälleen säännöllinen. Tosin vuoto on onneksi hyvin niukkaa, eli eipä tuo kauheasti onneksi arkeen vaikuta. Jotenkin sitä vain tuntee ehkä olonsa tavallaan jopa naisellisemmaksi tämänkin asian myötä :D

Ai niin, olihan mulla vihdoin myös "vuositarkastus" leikkauksesta. Puolitoista vuotta operaation jälkeen, eli täällä on melkoisen paljon kyllä lääkäriajat myöhässä. Mutta enpä mä tuota kovasti kiiruhtanutkaan, kun ei mulla ole ollut edelleenkään mitään ongelmia. Veriarvot olivat aivan huiput, kolesteroliarvoista lääkäri erityisesti sanoi, että yleensä moisiin arvoihin pääsee vain lääkityksellä. Verikokeet multa otettiin itse asiassa kahteen otteeseen, koska ravintoterapeuttikäynnin ja lääkärikäynnin välissä oli pari kuukautta aikaa. Ensimmäisissä verikokeissa oli D-vitamiini hiukan alakanttiin, samoin B-vitamiini. Mutta se varmaan johtui tuosta laiskahkosta vitamiininsyönnistäni, josta aiemmin mainitsinkin. Mutta kokeiden jälkeen aloin syömään vitamiinit säännöllisemmin, joten lääkärikäyntiin mennessä oli saatu nekin arvot huippulukemiin. B-vitamiinista muuten huomaankin itsekin jos se on alhainen; suupielet alkavat rohtua ja halkeilla. Tuolloin olen omatoimisesti ottanut vähä tujumman kuurin vitamiinia ja hetken päästä on taas suupielet kunnossa. 

Nahkaleikkauksesta oli myös lääkärin kanssa puhetta. Hän katsoi noita mun roikkoja ja sanoi, että ne näyttää kyllä sen verran lieviltä, ettei hän välttämättä lähtisi niitä leikkaamaan. Kuulemma kaikilla synnyttäneillä naisilla kun jonkin verran paikat roikkuu. Mutta kuitenkin hän laittoi lähetteen plastiikkakirurgin arvioon, katsotaan siis mitä siellä sanotaan. Itsehän olisin totta kai operaatioon menossa, jos siihen pääsen. Olisihan se kuitenkin tavallaan piste iin päälle ison pudotuksen jälkeen. Ja minusta tuntuu, etten tuota viimeistä 5 kg:akaan saa puristettua millään, eli voisiko ne viimeiset kilot roikkua noissa roikkuvissa nahoissa? Mene ja tiedä. Mutta kyllähän se ajatus noista eroon pääsemiseki olisi melkoisen houkuttava. Vaikka ne saakin melko hyvin vaatteiden alle piilotettua, mutta jos vielä jonain päivänä saisin ne biksut puettua päälle...

Tulipahan taas rustattua kunnolla, monen kuukauden edestä :D. Saapa nähdä saako seuraavaakin postausta odottaa taas 4 kk. Mitään en lupaa! :)