Ensimmäinen etappi matkalla tulee olemaan ensimmäinen lääkärikäynti. Siihen on vielä hetki aikaa, mutta toivon saavani sieltä ymmärrystä ja lähetettä eteenpäin. Samaiselta lääkäriltä sain viime syksynä reseptin Reductiliin ja vahvemman annoksen tammikuussa. Kuitenkin kun olin tuota vahvempaa annosta menossa apteekista hakemaan, sain kuulla että se oli edellisenä päivänä poistettu markkinoilta. Tuo lääke oli antanut mulle hiukan toivoa, se oli edes hitusen vienyt ruokahalua pienemmäksi ja sen avulla olin saanut muutamia kiloja putoamaan. Mutta kun sain kuulla, ettei sitä saa, on kuin matto olisi vedetty jalkojen alta, se viimeinen toivo.
Nyt olen tässä kevään pyöritellyt asioita mielessäni ja lueskellut erilaisia laihdutuspalstoja sekä kokemuksa laihdutusleikkauksista. Ja kun vanhemmillenikin uskaltauduin asiasta puhumaan, saamatta suurta vastustusta, uskalsin tehdä sen rohkean päätöksen, että varasin lääkäriajan.
Ehkä minä vielä jonain päivänä tunnen miltä tuntuu painaa alle 100 kiloa. Ehkä minä vielä jonain päivänä saan marssia vaatekauppaan ja ostaa juuri sen ihanan vaatteen, jota katselen. Ja ehkä minä vielä jonain päivänä saan tietää miltä tuntuu olla normaali. Ei ylipainoinen, ei iso, vaan normaali. Äiti joka jaksaa antaa huomiota lapsille ja leikkiä ja juosta heidän kanssaan ulkona. Siihen on vielä pitkä matka, mutta ehkä vielä joskus.....
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti